Patricia Lee ”Patti” Smith (1946 - ) on tytsykkä, joka ei ainaskaan ole suostunut kätkemään kynttiläänsä vakan alle ja se on ollut hyvä asia monelle taiteen- ja tieteenlajille; musiikille, kirjallisuudelle; erityisesti runoudelle, kielitieteelle, journalistiikalle, valokuvaukselle, filosofialle, ja mille vielä. Tämä rockin ja punkin papitar, joka tuli tunnetuksi vuonna 1975 ensilevyllään Horses, piti aikanaan majaa yhdessä valokuvaaja Robert Mapplethorpen (1946 – 1989) kanssa, jonka upea näyttely oli tässä taannoin Kiasmassa (Kirjatimpuri 14.05.2015). Patti Smithin kiitetty esikoiskirja Ihan kakaroita (Just Kids, 2010, suom. Antti Nylén) muisteleekin aikaa 1970-luvulla Mapplethorpen kanssa. Smith on esiintynyt useasti myös Suomessa, viimeksi vuonna 2014. (www.wikipedia.fi)
”Ei ole helppoa kirjoittaa ei-mistään”, väittää Patti, mutta hänen uusin kirjansa kyllä kertoo juuri päinvastaisesta. Tuo lause johtotähtenään Patti kuitenkin vaeltaa muistoissaan paikasta paikkaan. Siltalan julkaisema M Train – Elämäni tiekartta (M Train, 2015, suom. Antti Nylén) on muistelmien virtaa yhteisiltä vuosilta aviomiehen, muusikko Fred ”Sonic” Smithin kanssa ja ajasta sen jälkeen. Kirjailijan mieli on usein melankolinen menneitä muistellessa, mikä ei ole ihme. Kirjassa on myös Patti Smithin polaroid-kameralla ottamia valokuvia.
Patti osaa taidon reissata paikasta toiseen, maleksia siellä täällä ja viihtyä matkalla. – Ei päämäärä ole tärkein, vaan matkalla olo, jotenkin näin sanoo vanha viisaus, ja paikkansa pitää. Sitähän tämä koko elämä on, reissussa rähjääntymistä ja välillä myös siitä nauttimista. Mutta Patti tekee matkalla olosta taidetta. Kirjoittaminen, soittaminen, valokuvaus, runous, ne pullottavat takataskussa vakaammin ja aina helpommin esiin otettavissa kuin raha, jota sitäkin aina tiukassa paikassa jostain saadaan. Kahvilat ja vanhat nuhjuiset kantakuppilat eri maissa ja kaupungeissa ovat Smithin henkireikiä, Café ’Inossa Greenwich Villagessa hän omii itselleen jopa kantapöydän ja yrittää varjella sitä siinä aina onnistumatta. Kahvia, hyvää sellaista, tässä teoksessa juodaan sammiokaupalla.
