Your Custom Text Here
Hiljaa, hiljaa talvi sai jo meille. Hiutaleet hienot maahan jää. Hiljaa, hiljaa nietos nousee teille, jääkukat kirkkaat kimmeltää.
Hiljaa, hiljaa! Tyynny järven tyrsky! Ylläsi silta siintää uus. Hiljaa, hiljaa! Häivy syksyn myrsky! Hangilla suur’ on hiljaisuus.
Hiljaa, hiljaa unta valkehinta uinuvi metsä huurteineen. Hiljaa, hiljaa riemuitse sä rinta! Heräjä talven kirkkauteen!
Talvi, sävel ja sanat Martti Hela
kuva: Kirjatimpuri
Vapaus ja rajat – Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi on pitkän linjan ammattilaisen, kasvatusasioihin erikoistuneen Jarno Paalasmaan uusin tietoteos.
Teoksen ensimmäinen osa liittyy vanhemmuuteen ja sen haasteisiin; tutuiksi tulevat esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin kaveri-, curling- tai helikopterivanhemmuus. Toisessa osassa puhutaan koulusta ja sen vaikutuksesta ja muiden muassa kaverivanhemmuuden tai -opettajuuden haasteista koulun tasolla. Kolmas osa keskittyy vapauden filosofiaan ja vapauteen kasvatuksen yhteydessä; miten annostella sitä niin, että vapautta olisi sopivassa määrin lapsen tai nuoren iän huomioiden, mutta ei liikaa eikä liian vähän.
Pitkäjänteisyyttä ja pettymysten sietämistä ja niiden käsittelyä Paalasmaa rohkaisee harjoittelemaan kaikissa ikävaiheissa, tärkeää on myös vahvistaa lapsen itseluottamusta. “Kuitenkin lapsi tarvitsee rakkauden ja rajojen lisäksi aikuisen arvovaltaa. Tasapainoinen kasvaminen ja sosiaalisten taitojen kehitys kaipaavat luontaista ja luontevaa aikuisen auktoriteettia”, hän toteaa.
Kirjoittaja tarjoaa teoksessaan kasvatusalan klassikoiden perusohjeita avuksi arjen tilanteisiin ja esittää ratkaisuehdotuksia haasteisiin niin, että arvostelun tai syyllistämisen sijaan päästäisiin hyvään keskusteluyhteyteen sekä lapsen että lapsen kasvatuksesta vastuussa olevien aikuisten kanssa.
James Norburyn kuvitettu ajatelmateos Iso panda ja pieni lohikäärme (Big Panda and Tiny Dragon) on kirjoittajan mukaan ”omistettu kaikille, joilla on tapana eksyä”. Norburyn luomat hahmot panda ja lohikäärme kuljeskelevat kiireettömästi luonnossa vuodenaikojen muuttuessa. Aina asiat eivät voi olla hyvin, mutta ystävän kanssa niistä selviää, on kirjan johtoajatus. Sympaattisiin kuviin liitetyt pienet havainnot elämästä sisältävät huumoria tyyliin: ”Aika ei mene koskaan hukkaan silloin kun ei tee mitään”. Varsin onnistunut lahjakirja siis kenelle tahansa, vaikka itselle.
Kirjan on suomentanut Mika Siimes.
Patrick Modianon (s. 1945) Chevreusen vuodet (Chevreuse) on lyhyehkö, mutta koukuttava kertomus Bosmans-nimisestä miehestä, jolla on salattu menneisyys.
Tätä asiaa teoksessa lähestytään muistin ja unohduksen vaihdellessa kertomuksen kulussa. Lukija joutuu itsekin miettimään menneisyyttään tämän hetken ja tulevaisuuden valossa. Mikä muistoissa on alkuperäistä, mikä lainattua ja miten aika on voinut vaikuttaa muistojen vääristymiseen?
Modiano sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2014.
Kirjan on suomentanut Lotta Toivanen, Ilahduttavaa teoksessa on sen näennäinen keveys, jonka kääntäjä on, huolimatta tarinan aiheesta, onnistunut tuomaan myös suomen kieleen.
Yhteenliitettyjä käsiä / vahvempaa muuria / ei maailmasta löydy: / ei se sorru, murru, murene /
Ymmärrystä pidempää siltaa ei löydy.
Sitä pitkin pääsee / sinne, minne järki ei ulotu: /sydämen keskipisteeseen.
Yhteistä iloa, jaettuja jauhoja / suurempaa juhlaa on / turha kaivata:
vain anteliaat saavat hetken pitää sylissään / elämää, / sitä väkevää ja värisevää
Onnellisia ovat ne / jotka eivät pelkää / tulla lähelle / ja olla lähellä
Tabermann Tommy (1947–2010): Lippu, teoksesta Alaston (2003)
kuva: Kirjatimpuri
Pojat, joutuin kelkat, sukset temmaiskaa! Hei, nyt kelpo heilahdukset ottaa saa! Ylös jyrkänteelle tuonne! Vaaroissapa pojan luonne kestäväksi karkaistaan, kestäväksi karkaistaan.
Tyttösille täss’ on oiva kelkkatie, Liian jyrkkä, liian loiva ei se lie. Kelkka suoraan pysytelkää! Ällös, pikku Elli, pelkää, vaaraa täss’ ei laisinkaan! Vaaraa täss’ ei laisinkaan!
Vallan hauskaa! Laskiainen tullut on! Sehän vast’ ois laskiainen kunnoton, ken ei mennä huijottaisi kelkassaan ja toivottaisi pellavia pitkiä, pellavia pitkiä!
Laskiaisena, sävel: P. J. Hannikainen, sanat: O. Vuorinen
kuva: Kirjatimpuri
Runeberg Johan Ludvig (1894–1877): Vänrikki Stoolin tarinat (Fänrik Ståls sägner), 1848 ja 1860.
Runeberg Fredrika (1807–1879): Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä - Kertomus isonvihan ajoilta, Fru Catharina Boije och hennes döttrar), suom. Tyyni Tuulio, ilm. 1881, ilm. ruotsiksi vuonna 1858.
Virtanen Leena - Pelliccioni Sanna: Fredrika! Kirjailija Fredrika Runebergin unelmat ja ihmeellinen Puutarha (sarja: Suomen supernaisia 4)
Alvar (1898–1976) ja Aino Aallon (1894–1949) ja suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun päivä 3. helmikuuta.
Aalto, Alvar: Säynätsalon kunnantalo, kuva: Kirjatimpuri
Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin suunnittelemat ja kirjoittamat Fanni-kirjat keskittyvät lasten tunnetaitojen vahvistamiseen ja erilaisten tunteiden parempaan tunnistamiseen ja nimeämiseen.
Fanni ja suuri tunnemöykky, Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari, Fanni ja liian jännittävä yö, Fanni ja levoton tiikeri, Fanni ja kiukkuiset kaksoset ja Fanni ja rento laiskiainen kertovat Fanni-norsulapsesta, joka asuu Vinhavaaran kylässä kavereidensa Ralf-liikerin, (luit oikein: liikerin) ja Lilli ja Lenni-mustajoutsenten kanssa. Kirjat sisältävät pienen tarinan, aikuisille osaston tunnetaidoista ja tehtäviä, joita voi tehdä lapsen kanssa. Lisäksi sarjaan kuuluvat Fannin tunnetaitokortit. Kirjojen suositusikä on 4+ vuotta.
Teokset on kuvittanut Linnea Bellamine.
Romaanin Luontainen käytös (Naturliga beteenden) alku kertoo juuri lapsen saaneesta Lilystä ja hänen tuntemuksistaan sektion aikana ja sen jälkeen. Heti kuvauksen perään seuraa takauma lapsuudesta; Lily kuuntelee yksin kotonaan, kun yläkerran Gunillaa hakataan. Äiti, jonka kanssa Lily asuu, ei ole kotona, mikä on tavallista.
Lilyn äiti on kykenemätön antamaan tyttärelleen rakkautta ja läheisyyttä, jota tämä kiihkeästi kaipaa, mutta hän hankkii Lilylle kaveriksi kissan, josta tulee Lilylle tärkeä. Kissan ja sen aiheuttamien hankalien tilanteiden myötä äidin ja tyttären välit eskaloituvat entisestään. Yllättäen yläkerran Gunillan kotoa Lily löytää turvaa.
Aikuistuttuaan Lily päättää tehdä toisin, hän lähtee elämään omaa elämäänsä ja jättää äidin omiin oloihinsa. Saatuaan lapsen Lily joutuu pohtimaan sitä, miten kyetä olemaan toisenlainen äiti kuin hänen oma äitinsä oli, ja onko se edes mahdollista kaiken koetun jälkeen. Miten katkaista sukupolvesta toiseen herkästi siirtyvä kielteinen ketju? Golnaz Hashemzadeh Bonden (s. 1983) teos on hänen kolmas romaaninsa. Kirjan on suomentanut Jaana Nikula.
Liisa Kallion kuvittamat ja Eppu Nuotion tekstittämät OHO-kirjat keskittyvät taaperoikäisten todellisuuteen. OHO – Miten hyvää! kertoo siitä, miltä mikin asia suussa maistuu, OHO – Nyt harmittaa! antaa tilaa ei niin mukaville tunteille ja OHO – Mitä tapahtuu? -kirjassa tutustutaan kodin erilaisiin ääntä tuottaviin asioihin ja laitteisiin. Kirjat ovat pahvisivuisia, joten ne kestävät kovaakin kulutusta.
Vielä löytyy asioita, joita aika tai maailman myllerrys eivät pysty horjuttamaan. Kotiruoka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1908.
Kotiruoka, uudistettu 100. painos, vuodelta 2023 Kotiruoka, uudistettu 16. painos, vuodelta 1944
Espoon taidemuseo Emmassa on parhaillaan Katarina Reuterin (s. 1964) mielenkiintoisia maalauksia, jotka näyttävät saaneen innoituksensa luonnosta ja sen ilmiöistä. Sen lisäksi niissä on mystiikkaa ja unenomaisuutta, joka herättää katsojassa monenlaisia tulkintoja ja tunteita. Reuter on saanut vuonna 2022 Suomen taideakatemian palkinnon, johon Emman näyttely Black Crow Blueskin liittyy. Näyttely on avoinna 28.01.2024 saakka.
Yrjö Kukkapuron (s. 1933), suomalaisen muotoilijan näyttely Taikahuone oli Emman päänäyttely viime vuonna 2023, jolloin Kukkapuro täytti 90 vuotta. Tämän monipuolisen taiteilijan näyttelyn ehtii vielä nähdä; se on avoinna 28.01.2024 saakka, kuten edellinenkin.
Kukkapuro, Yrjö: Taikahuone-konsepti, karuselli-tuoli, kuva: Kirjatimpuri
Reuter, Katarina: Päivän työ, 2021, kuva: Kirjatimpuri
Helsingin Sanomat kirjoitti (11.01.2024) Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (Kavi) uusitusta Elonet-palvelusta, jonka aineisto on vapaasti tarjolla television, kännykän tai verkkosivun kautta katsottavaksi.
Palvelussa, joka löytyy elonet.fi-sivuston kautta, on nähtävänä esimerkiksi historiasta kiinnostuneille mielenkiintoisia ja silmiä avaavia kansatieteellisiä dokumentteja suomalaisten elämästä, sota-ajasta kertovia katsauksia ja Finlandia-dokumentteja.
Leffafriikeille tarjotaan mittava kattaus suomalaisia elokuvia ja sarjoja, aihepiirin mukaan eriteltyinä. Palvelu on käytettävissä vapaasti ei-kaupalliseen tarkoitukseen.
Aila Meriluoto (10.01.1924–21.10.2019)
Olen polkuni päässä, / tuhansistani erään / - ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta, / eräs päivä on mennyt, / on painunut metsien taa.
- Ei mikään voi kuolla, / ei kukat, ei tuuli, / ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee / ja kukat jää taakse / ja muualla tuuli soi…
Aila Meriluoto: Lasimaalaus (1946), ote runosta Jälkeenpäin
Jokohan olisi taas aika kaivaa kirjakirstun pohjalta vanhat klassikot, George Orwellin Vuonna 1984 (julkaistu vuonna 1949) ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma (julkaistu vuonna 1932). Nämä teokset eivät aikojen saatossa näytä vanhenevan, niin kuin moni muu asia on päässyt tekemään huimasti eteenpäin kiirivässä ajassamme.
Edellä mainittuihin teoksiin viittaa myös Perttu Pölönen uusimmassa tietoteoksessaan Saisinko huomiosi – Kirja, joka jokaisen somenkäyttäjän pitäisi lukea. Pölönen pohtii kirjassaan huomiotalouden hyötyjä, mutta myös sen vaaroja ja sitä, miten meidän pitäisi niihin suhtautua pärjätäksemme kilpajuoksussa sen muilta tärkeiltä asioilta vievän ajankäytön, riippuvuuden ja muiden lieveilmiöiden kanssa. Pölösen teos ottaa monet esimerkkinsä tavallisen arjen asioista ja siksi sen lukeminen on vaivatonta, ymmärrettävää ja ajatuksia ja omia ratkaisuja haastavaa.
Kirjansa lopussa osiossa Digitaalinen tulevaisuus Pölönen toteaa: ”Lähitulevaisuuden teknologiat voivat auttaa meitä ratkaisemaan globaaleja ongelmia. Ne voivat vapauttaa ja yhdistää ihmiskunnan, mutta viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, että ilman perustavanlaatuista lähestymistavan muutosta monet teknologiat jatkavat mieltemme, suhteittemme ja kulttuuriemme vahingoittamista.”
Pölönen on kirjoittanut aiemmin teokset Tulevaisuuden lukujärjestys ja Tulevaisuuden identiteetit.
Mitä ei voi silmin vajain / nähdä, siitä unta nähkää.
Aina uuden aamun eteen / luojankämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen / lastut arkinrakentajain.
Lienet eläin taikka puu, - / kaikin soluin, sydämin
usko, tahdo jotakin, niin se kerran tapahtuu!
Tuhat kertaa tuhat vuotta / mitään ei voi tehdä suotta.
Lauri Viita ( 1916–1965): Betonimylläri (1947), katkelma runosta Luominen
kuva: Kirjatimpuri
Niin vain istutaan vanhan vuoden viimeisillä rappusilla ja katse tähyää jo uuden vuoden puolelle. Vilkaistaan vielä sentään ihan huvin vuoksi ja kielellisen urheilun kannalta suomen kielen jo melkein unohdettuja sanoja ja myös eri sanoista saatavia moninaisia johdannaisia ja niiden alkuperää. Esimerkiksi sanalla ahkera on 31 johdannaista; substantiiveja, adjektiiveja ja verbejä. Näin kerrotaan alla mainitussa teoksessa.
Kalevi Koukkunen on teoksensa esipuheen mukaan ”kääkeröitellyt, kääpäröitellyt, käämäröitellyt ja kääveröitellyt sanojen parissa”, ja työn tuloksena on tiiliskiven paksuinen Peltoveturi ja notkisteluja – Unohdettujen sanojen kirja. Kirjaan on koottu unohdettuja, unohtuneita tai harvojen muistamia suomen kielen sanoja, joiden päälähteenä on ollut Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja vuosilta 1866–1886. Useita muitakin lähteitä on ollut käytössä.
Usein maaseudulla asuvat ihmiset muistavat ja käyttävät vielä sanoja, joiden merkitys saattaa olla jo vieras kaupunkilaiselle. Kuitenkin, jos sana on liitetty konkreettiseen asiayhteyteen, sen merkitys on usein vähän vieraammallekin arvattavissa. Vai onko?
Niin, mitä ne peltoveturi ja notkistelija oikein ovat? Ensin mainittu on tietenkin traktori ja jälkimmäinen ilman muuta balettitanssija.
kuva: Kirjatimpuri
-Kuka pyrkii meille, kuka kolkuttaa?/ - Rauha olkoon teille, ovi avatkaa.
Vieras astuu tupaan, silmät lempeät / katsoo joulukuusta, syttyy kynttilät.
Mökin pienokaiset esiin pyrähtää. / - Onko teillä lapset, mitään syötävää?
-Viisi leipää saimme, kaksi kalaa vain. / Vieras ristii kädet katseen kohottain.
Pöydän katettuna lapset näkevät. / Ihanasti tuoksuu herkut, hedelmät.
Vieras ottaa leivän, siunaa, murtaa sen / hymyn taivaallisen taakse kadoten.
Einari Vuorela (1889–1972): Tikan kannel (1958), Jouluvieras
kuva: Kirjatimpuri
© KIRJATIMPURI 2014