Emmassa tapahtuu

Espoon taidemuseo Emmassa on parhaillaan Katarina Reuterin (s. 1964) mielenkiintoisia maalauksia, jotka näyttävät saaneen innoituksensa luonnosta ja sen ilmiöistä. Sen lisäksi niissä on mystiikkaa ja unenomaisuutta, joka herättää katsojassa monenlaisia tulkintoja ja tunteita. Reuter on saanut vuonna 2022 Suomen taideakatemian palkinnon, johon Emman näyttely Black Crow Blueskin liittyy. Näyttely on avoinna 28.01.2024 saakka.

Yrjö Kukkapuron (s. 1933), suomalaisen muotoilijan näyttely Taikahuone oli Emman päänäyttely viime vuonna 2023, jolloin Kukkapuro täytti 90 vuotta. Tämän monipuolisen taiteilijan näyttelyn ehtii vielä nähdä; se on avoinna 28.01.2024 saakka, kuten edellinenkin.

Kukkapuro, Yrjö: Taikahuone-konsepti, karuselli-tuoli, kuva: Kirjatimpuri

Reuter, Katarina: Päivän työ, 2021, kuva: Kirjatimpuri

Nyt vasta leffaa pukkaa

Helsingin Sanomat kirjoitti (11.01.2024) Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (Kavi) uusitusta Elonet-palvelusta, jonka aineisto on vapaasti tarjolla television, kännykän tai verkkosivun kautta katsottavaksi.

Palvelussa, joka löytyy elonet.fi-sivuston kautta, on nähtävänä esimerkiksi historiasta kiinnostuneille mielenkiintoisia ja silmiä avaavia kansatieteellisiä dokumentteja suomalaisten elämästä, sota-ajasta kertovia katsauksia ja Finlandia-dokumentteja.

Leffafriikeille tarjotaan mittava kattaus suomalaisia elokuvia ja sarjoja, aihepiirin mukaan eriteltyinä. Palvelu on käytettävissä vapaasti ei-kaupalliseen tarkoitukseen.

Aila Meriluodon syntymästä 100 vuotta

Aila Meriluoto (10.01.1924–21.10.2019)

 

Olen polkuni päässä, / tuhansistani erään / - ja niitä on täynnä maa.

On viileä ilta,  / eräs päivä on mennyt,  / on painunut metsien taa.

- Ei mikään voi kuolla, / ei kukat, ei tuuli, / ei rakkaus kuolla voi.

Ohi polku vain kulkee / ja kukat jää taakse / ja muualla tuuli soi…

 

                 Aila Meriluoto: Lasimaalaus (1946), ote runosta Jälkeenpäin

Huomioi huomiotalous

Jokohan olisi taas aika kaivaa kirjakirstun pohjalta vanhat klassikot, George Orwellin Vuonna 1984 (julkaistu vuonna 1949) ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma (julkaistu vuonna 1932). Nämä teokset eivät aikojen saatossa näytä vanhenevan, niin kuin moni muu asia on päässyt tekemään huimasti eteenpäin kiirivässä ajassamme.

Edellä mainittuihin teoksiin viittaa myös Perttu Pölönen uusimmassa tietoteoksessaan Saisinko huomiosi – Kirja, joka jokaisen somenkäyttäjän pitäisi lukea. Pölönen pohtii kirjassaan huomiotalouden hyötyjä, mutta myös sen vaaroja ja sitä, miten meidän pitäisi niihin suhtautua pärjätäksemme kilpajuoksussa sen muilta tärkeiltä asioilta vievän ajankäytön, riippuvuuden ja muiden lieveilmiöiden kanssa. Pölösen teos ottaa monet esimerkkinsä tavallisen arjen asioista ja siksi sen lukeminen on vaivatonta, ymmärrettävää ja ajatuksia ja omia ratkaisuja haastavaa.

Kirjansa lopussa osiossa Digitaalinen tulevaisuus Pölönen toteaa: ”Lähitulevaisuuden teknologiat voivat auttaa meitä ratkaisemaan globaaleja ongelmia. Ne voivat vapauttaa ja yhdistää ihmiskunnan, mutta viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, että ilman perustavanlaatuista lähestymistavan muutosta monet teknologiat jatkavat mieltemme, suhteittemme ja kulttuuriemme vahingoittamista.”

Pölönen on kirjoittanut aiemmin teokset Tulevaisuuden lukujärjestys ja Tulevaisuuden identiteetit.

Hyvää uutta vuotta!

Mitä ei voi silmin vajain / nähdä, siitä unta nähkää.

Aina uuden aamun eteen / luojankämmen tuutii tähkää.

Aina sataa tulvaveteen / lastut arkinrakentajain.

Lienet eläin taikka puu, - / kaikin soluin, sydämin

usko, tahdo jotakin, niin se kerran tapahtuu!

  Tuhat kertaa tuhat vuotta / mitään ei voi tehdä suotta.

             Lauri Viita ( 1916–1965): Betonimylläri (1947), katkelma runosta Luominen

kuva: Kirjatimpuri

Unohdettuja sanoja inventoimassa

Niin vain istutaan vanhan vuoden viimeisillä rappusilla ja katse tähyää jo uuden vuoden puolelle. Vilkaistaan vielä sentään ihan huvin vuoksi ja kielellisen urheilun kannalta suomen kielen jo melkein unohdettuja sanoja ja myös eri sanoista saatavia moninaisia johdannaisia ja niiden alkuperää. Esimerkiksi sanalla ahkera on 31 johdannaista; substantiiveja, adjektiiveja ja verbejä. Näin kerrotaan alla mainitussa teoksessa.

Kalevi Koukkunen on teoksensa esipuheen mukaan ”kääkeröitellyt, kääpäröitellyt, käämäröitellyt ja kääveröitellyt sanojen parissa”, ja työn tuloksena on tiiliskiven paksuinen Peltoveturi ja notkisteluja – Unohdettujen sanojen kirja. Kirjaan on koottu unohdettuja, unohtuneita tai harvojen muistamia suomen kielen sanoja, joiden päälähteenä on ollut Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja vuosilta 1866–1886. Useita muitakin lähteitä on ollut käytössä.

Usein maaseudulla asuvat ihmiset muistavat ja käyttävät vielä sanoja, joiden merkitys saattaa olla jo vieras kaupunkilaiselle. Kuitenkin, jos sana on liitetty konkreettiseen asiayhteyteen, sen merkitys on usein vähän vieraammallekin arvattavissa. Vai onko?

Niin, mitä ne peltoveturi ja notkistelija oikein ovat? Ensin mainittu on tietenkin traktori ja jälkimmäinen ilman muuta balettitanssija.

Jouluvieras

-Kuka pyrkii meille, kuka kolkuttaa?/  - Rauha olkoon teille, ovi avatkaa.

Vieras astuu tupaan, silmät lempeät / katsoo joulukuusta, syttyy kynttilät.

Mökin pienokaiset esiin pyrähtää. / - Onko teillä lapset, mitään syötävää?

-Viisi leipää saimme, kaksi kalaa vain. / Vieras ristii kädet katseen kohottain.

Pöydän katettuna lapset näkevät. / Ihanasti tuoksuu herkut, hedelmät.

Vieras ottaa leivän, siunaa, murtaa sen / hymyn taivaallisen taakse kadoten.

  Einari Vuorela (1889–1972): Tikan kannel (1958), Jouluvieras

kuva: Kirjatimpuri

Neuleohjeita metsästä ja mereltä

Tuoreen Neuloosisko-käsityökirjan nimi herättää monenlaisia, suomen kieleen liittyviä ajatuksia. Neuloo sisko ja Sisko neuloo -yhteyksien lisäksi mieleen tulee ehdollinen konditionaali neuloisko tai hieman pohojalaasittain vääntäen neuloosisko.

Kyse on siis sisarusten Laura Pajulan ja Liisa Saarenmaan lankojen pariin houkuttelevasta ja neulomiseen innostavasta käsityöohjekirjasta, johon on koottu heidän itsensä suunnittelemia, suomalaisesta luonnosta inspiraationsa saaneita kirjoneulemalleja. Kirjan selkeät, aloittelijoillekin sopivat ohjeet voivat herättää neuloosi-nimisen kohtauksen valtaamalle optimistisen mielikuvan siitä, että tuossahan voisi onnistua, jos oikein yrittäisi. Tulokset ainakin näyttävät palkitsevilta.

Neuleiden pohjalla olevat inspiraatiot metsästä, niityltä ja mereltä ja neuleiden ohjekaaviot on ansiokkaasti kuvittanut Taina Renkola.

Kenta ja barbiet

Monista lastenkirjoistaan palkitun ruotsalaisen Pija Lindenbaumin kirjoittama ja kuvittama lastenkirja Kenta ja barbiet kertoo Kenta-nimisestä, jalkapalloa pelaavasta pienestä pojasta. Kun isä on töissä, Kenta käy päiväkodissa.  Siellä Kentan kaverit haluaisivat joskus vähän riehuakin, mutta Kenta ei aina oikein innostu siitä. Eräänä päivänä Kenta ei halua ottaa palloa mukaan päiväkotiin, vaan vie mukanaan barbien ja haluaisi mukaan tyttöjen leikkiin.  Tytöt ottavat hänet mukaan ja myöhemmin leikitään myös prinsessaleikkiä. Kun muut pojat tulevat ulkoa, Kentaa hieman ujostuttaa, mutta Kentan  iloksi hekin innostuvat roolivaatteista ja prinsessatanssista.

Kirjan on suomentanut Päivö Taubert.

Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä 8.12.

Tuule, tuuli, leppeämmin

Tuule, tuuli, leppeämmin / missä köyhä raataa, / viluissaan tai palavissaan / kotapuita kaataa.
Tuulen leyhkät, virsin vienoin / köyhää tuuditelkaa: / köyhä työst' on uupunut, / ei siedä univelkaa.

Laulakaa, te pienet linnut, / köyhän pihapuissa: / Ilo köyhään ilmeneisi, / tuntuis rintaluissa.
Hellytelkää köyhän mieli - / sitä köyhä soisi: / köyhä on luotu laulajaksi, / köyhä laulun loisi.

Soita, salo, kanneltasi / viihdä köyhän mieltä, / harvoin köyhä lemmen saa, / vaan usein luista kieltä.

Lemmitelkää, kukat pienet, / köyhän lasta kaitaa / köyhän laps’ kun marjotiellä, / astuu ahon laitaa.
Läikkyelkää, lahden laineet, / köyhän kotaan asti: / köyhän sydän läikehtisi / siitä sulommasti.

Hohda vielä hopeammalle / virran välkkypinta: / hopealle siitä hohtuis / köyhä-raukan rinta.

  sanat: A. V. Forsman (Koskimies) (1856–1929), sävel: Jean Sibelius (1865–1957)

kuva: Kirjatimpuri

Kirjallisuuden Finlandia-palkinto

Kirjallisuuden Finlandia-palkinnot jaettiin 29.11.2023.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon sai Magdalena Hai kirjallaan Sarvijumala.

Tietokirjallisuuden palkinnon sai Antti Järvi teoksellaan Mihin katosi Antti Järvi?

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto annettiin Sirpa Kähköselle romaanista 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia. Tästä teoksesta enemmän Kirjatimpurissa 21.09.2023.

Molly ja Henry

Kjell Westön (s. 1961) teos Molly ja Henry – Romaani sotavuosilta kuvaa suomalaisten sota-aikaa Helsingissä asuvan pariskunnan näkökulmasta. Westön tinkimättömyys sekä Helsingin kuvaajana että kulloisenkin ajan tarkkojen asiatietojen välittäjänä on lukijalle fiktiivisen sisällön ohella erityisen antoisaa. Romaanien ohella Westö on kirjoittanut esseitä, runoja, kolumneja ja novelleja.

Molly on näyttelijä, joka on talvisodan aikaan mukana Ruotsia kiertävässä teatteriseurueessa, mutta koko ajan huolissaan Henryn puolesta. Henry on ammattiinsa sitoutunut kriittinen toimittaja ja haluaisi rintamakirjeenvaihtajan työssään olla mahdollisimman todenmukainen ja kirjoittaa yleisölle siitä, mitä on nähnyt. Ajan hengen mukaan pitää kuitenkin olla isänmaallinen ja pysytellä sotilaiden rohkeudesta ja sankaruudesta kirjoittamisessa.

Pian talvisodan päättymisen jälkeen alkaa jatkosota. Vaikka kotirintamalla ei ollakaan jatkuvassa hengenvaarassa, sodalla on musertava vaikutus Mollyn ja Henryn väliseen suhteeseen, heitä ympäröiviin ihmisiin ja elämään yleensä. Miten yrittää jatkaa elämää sodasta huolimatta, kun pelko on koko ajan läsnä ja mitä tahansa voi tapahtua.

Molly ja Henry -teoksen on suomentanut Laura Beck.

Leffaa pukkaa

Perhesuhteiden välistä dynamiikkaa tutkitaan Saara Cantellin ohjaamassa elokuvassa Sisarukset. Elokuvaa on tehty seitsemän vuoden ajanjaksolla, jona päähenkilöiden elämää on seurattu.

On sisar ja veli, kaksoset Jenna ja Joni Suomessa, ja isän aiemmasta suhteesta isosisko Jóna, joka asuu Islannissa ja jonka olemassaolosta Jenna ja Joni ovat saaneet vasta aikuisina tietää. Sisarukset tapaavat toisensa ja yrittävät hahmottaa kukin mielessään uudenlaista perhekuviota ja erityisesti myös suhdetta isään, joka näiden henkilöiden yhteinen side on.

Tähän seitsemään vuoteen mahtuu myös useita merkittäviä yhteiskuntaa ja maailmaa ravisuttavia tapahtumia. Samalla ihmisten omassa elämässä on tapahtunut isoja ja järisyttäviä tapahtumia; vakava sairastuminen, lapsen saaminen tai yllättävä rakastuminen. Tapahtumien toisiinsa nivoutuvia merkityksiä Sisaret pyrkii kuvaamaan ja näyttämään myös sen voimavaran, jota omaksi tunnistettava yhteisö pystyy yksilöilleen tarjoamaan.

Elokuvan näyttelijöitä ovat Elin Pettersdottir, Henna Tanskanen, Lauri Tanskanen, Ove Grundström, Pirkko Hämäläinen, Leo Sjöman, Antti Reini, Essi Hellén ja Anneli Sauli.