Ahvenanmaa on aikoinaan Kansainliiton demilitarisoima ja neutralisoima maakunta, jolla on laaja itsehallinto, oma lippu ja osin oma lainsäädäntö. Siellä on noin 30 000 asukasta ja 6700 saarta ja luotoa, niin että Ojalan laskuopin mukaan noin joka viidennelle asukkaalle löytyisi ihku oma saari tai luoto. Tosin saarista vain noin 60 on asuttua. Ruotsia puhutaan: - Talar du svenska? – Ja, mutta suomellakin pärjää: - Talar du finska? – Nej.
Kastelholman linna keskiajalta on Ahvenanmaan ainoa linna. Sen kultakausi ajoittui kuningas Kustaa Vaasan aikoihin. Siellä pidettiin 1500-luvulla vankina myös kuninkuudesta pois potkittua Erik XIV:ta vaimoineen ja lapsineen, ja säilytettiinpä siellä vainojen aikana noitina vangittuja naisiakin kuulustelujen ajan.
Kun Kusti polki, niin posti kulki. Vanha postitie, joka kulki Ruotsin Grisslehamnista meren yli Eckerön Storbyhyn ja siitä Manner-Ahvenanmaan ja yli saaria ja merta pitkin aina Turkuun saakka, toteutettiin jo 1600-luvulla. Posti kulki peninkulmien pätkissä siihen määrättyjen postitalonpoikien kuljettamana. Postin kuljettajan oli mieluusti oltava sekä luku- että kirjoitustaitoinen, että tiesi, kenen preivejä postilaukkuun sulloi, ja hänellä oli oltava kaksi renkiä apuna. Renki, joka kuhnuroi matkalla eikä päässyt peninkulmaa alle kahden tunnin, sai neljä viikkoa vankeutta tai hänet erotettiin virasta tai pantiin vesileipäkuurille.
Kesäisin postin kuljetus saattoi olla jopa mukavaakin, kun oli porukkaa kaikista yhteiskuntaluokista postiveneen kyydissä. Talvella ja rospuuttoaikaan vitsit olivat vähissä, koska kirjeiden kuljetus oli tärkeämpi seikka kuin kuljettajan henkikulta. Postiveneitä vedettiin ahtojäiden ja kelluvien jäälauttojen yli miesvoimin, eikä ollut ihmeellistä, että joku aina pudota putkahti jäihin, ja sen jälkeen oli mennyttä kalua kuin Kankaan Ellan silmä. Postin rahalähetykset olivatkin kiellettyjä pahimpien rospuuttojen aikaan ja virallisten kirjeiden jäljennökset kierrätettiin Pohjanlahden ympäri. Aikaa tuhraantui, mutta sehän oli ainut asia, jota siihen aikaan oli runsaasti tuhlattavissa. (Andersson, Jan: Ahvenanmaan postitie, 1999).
Eckerön Posti- ja tullitalo valmistui meren rannalle Eckeröhön vuonna 1828. Sen rakennutti Venäjän valtio korostamaan valtakunnan läntisintä rajaa, joka oli saavutettu vuosien 1808 – 1809 Suomen sodassa Ruotsin ja Venäjän välillä, jonka Ruotsi siis hävisi. Rakennuksen suunnitteli saksalainen arkkitehti Carl Ludvig Engel (1778 – 1840), joka oli hankkinut kannuksia jo Helsingin, uuden pääkaupungin, empirekeskustan suunnittelussa. Hänen apunaan Eckerössä oli italialainen arkkitehti Carlo Bassi (1772 – 1840).
Ahvenanmaalaisilla on ihan omakin arkkitehti, nimittäin Lars Sonck (1870 - 1956), joka on suunnitellut esimerkiksi Kallion ja Mikael Agricolan kirkon Helsingissä ja Tampereen tuomiokirkon. Maarianhaminan kaupungintalo on myös hänen suunnittelemansa.
Bomarsundin linnoituksen rakentaminen alkoi 1829 venäläisten toimesta, mutta Krimin sodan aikaan 34 000 ranskalaista ja engelsmannia tuhosi 1854 koko rakennelman muutamassa päivässä, koska he eivät sotineet kuten puolustavat alivoimaiset venäläiset, 2000 miestä, toivoivat, mies miestä vastaan, vaan epäreilusti tuikkasivat sekä selkään että mahaan, eli hyökkäsivät sekä maalta että mereltä ja lopulta räjäyttivät koko virityksen. ”Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa, hurraa, hurraa. Kun kolmellasadalla laivalla, seilas engelsmanni Suomemme rannoilla, sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallalaa, hurraa, hurraa, hurraa”, lauletaan Oolannin sota –laulussakin. Hurraat loppuivat lyhyeen, kun hieno linnoitus oli hetkessä mäsänä.
Perunoita, perunalastuja, tuulimyllyjä, juhannussalkoja, laivanvarustajia, purje- ja muita laivoja, lammasmakkaraa, loppiksia ja hyvinvointia suoltavalla Ahvenanmaalla paistaa touko - elokuussa todennäköisyyksien mukaan aina aurinko, joten seuraavan sadekesän matkasuunta on jo selvillä. Eikä ole kaukana.
