Viimeinkin nähtiin vuoden takainen, kohuakin herättänyt Akse Petterssonin ja Johannes Ekholmin käsikirjoittama ja Akse Petterssonin ohjaama Q-teatterin pläjäys Kaspar Hauser, joka siirtyi muutamaisiksi kerroiksi Kansallisteatterin suurelle näyttämölle tämän vuoden alussa. Kehuvien arvostelujen jälkeen odotukset olivat tietenkin kovat, kuten vanha kansa sanoo, että 'hyvää ei koskaan odota liian kauan'.
No, täyttyivätkö odotukset? Ei ja osin. Alkujakso väliaikaan saakka oli käynnistelyä ison pyörän pyörähdystä varten, ja mielessä jo käväisi, että oliko tätä esitystä tosiaan myyty komediana, kun se ei juuri naurattanut uniongelmaista miestä ja baarissa elämäntuskaa kokevaa aviomiestä lukuun ottamatta? Väliajan jälkeen farssi sitten pyörähti käyntiin ja päästiin jopa nauramaankin, jonka vuoksi katsomoon oli toiveikkaana tultu. Telsun sarjoihin hurahtanut mies, joka kuolasi odotellessaan taas sarjan uutta jaksoa (vertaa Kirjatimpuri 9.1. True Detective!), nauratti parin muun sketsin ohella. Tästäkin esilletuonnista kyllä huomasi, että komedia lajina on vaikea asia toteuttaa. Onnistuneena versiona se tarjoaa vakavaa pohdittavaa huumorin keinoin, epäonnistuneena lähinnä myötähäpeää.
Näyttelijät tekivät töitä olan takaa palkkansa ansaitakseen. Voi kuvitella, että niin fyysisen esityksen jälkeen nukuttaa makeasti. Videot ja kuvakoosteet olivat mielenkiintoisia, joskin ystävä mainitsi lakonisesti, että hän katsoo mieluummin videot telsusta ja valkokankaalta. Tuli mieleen, että ne voisi katsoa joskus hidastettuina uudelleen, jotta tietäisi, mitä katsojien päähän tällä kertaa solahti. Kuvathan imitoivat mainosmaailman nopeita välähdyksiä, jotka painuvat kuin huomaamatta alitajuntaan, näin päättelee keittiöpsykologiaan erikoistunut kirjatimpuri.
Äänisuunnittelu ja musiikki olivat Kasperi Laineen ja lavastus ja valosuunnittelu Ville Seppäsen käsialaa. Videosuunnittelusta vastasivat Seppänen ja Martti Tervo. Rooleissa esiintyivät Lotta Kaihua, Jussi Nikkilä ja Eero Ritala.
