Marie Antoinetten kesämöksällä

Versaillesin palatsi ja sen puutarha-alue sijaitsee noin 20 kilometriä Pariisista ja on oivallinen yhden päivän matkakohde. Se rakennettiin 1600-luvun loppupuolella alun perin autiolle suomaalle kuninkaan metsästysmajaksi, ja laajennettiin sitten Ludvig XIV:n aikana suureksi palatsiksi, jota ympäröi valtava puisto ja puutarha. Ludvigin parempi puolisko oli Marie Antoinette, jolle Ludviigi rakennutti puistoon oman pikku palatsin Petit Trianonin ja aika lähelle sitä myös itselleen pienemmän palatsin Grand Trianonin.

Marie Antoinette -tytsykkä rakennutti oman palatsinsa ympärille maaseutukylän, jossa hän käyskeli lapsineen, kavereineen ja palvelusväkineen mieluummin kuin tylsässä, kylmässä ja pompöösissä isossa palatsissa. Maaseutukylässä viljeltiin peltotilkkuja, hoidettiin eläimiä ja elettiin kuin pellossa. Siellä oli oma teatterikin hetkellistä esiintymiskuumetta varten, puhumattakaan omasta myllystä, joka jauhoi varmaan yhden purnun syötäviä, toisen purnun... ja sitä rataa. Alueella kuljettiin yksinkertaisissa karjakkomekoissa ja huhuiltiin vuohia sun muita elikoita iltalypsylle.

Niin Ludviigille kuin Marie Antoinettellekin kävi loppupeleissä köpelösti, kun tasavaltalaiset  saivat lopulta vallan kahvasta kiinni. Jo näiltä ajoita on peräisin sananvapauden aate, jota Ranskan kansa edelleen ehdottomasti haluaa kunnioittaa ja arvostaa.

Picassoa ja impressionisteja

Pariisin Picasso-museossa on laaja kokoelma Pablo Picasson (1881 - 1973) töitä: maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, sommitelmia. Kyllä piti miehen olla ahkerana joka päivä, että sai aikaan niin paljon; museon 20 huoneessa oleva näyttely antaa hyvän kuvan monipuolisesta työstä.

Vasemmalla olevan maalauksen (The Barefoot Girl) Picasso maalasi 14-vuotiaana (1895), joten ilmeni jo pojannaskalissa jonkunmoista lahjakkuutta noin lantalaisenkin silmin katsottuna.  Sic!

Musée d'Orsayssa, joka avattiin 1986 Pariisiin maailmannäyttelyyn 1900 valmistuneelle Pariisin keskeiselle rautatieasemalle, oli parhaillaan esillä Markiisi de Saden (1740 - 1814) tuotannosta vaikutteita saaneiden taiteilijoiden näyttely vaikuttavine kuvineen. Kameraa ei saanut käyttää, eikä ihme. Museon uusbarokkia edustavasta vanhasta asemankellosta sai sentään napata otoksen.

Itse museo on toiveiden täyttymysten lähde taiteen ystäville; sieltä löytyvät naturalistit, symbolistit, art nouveau, veistoksia, arkkitehtuuria, laaja kokoelma impressionisteja, esim. Van Gogh, Coubet, Monet, Manet, Degas, Renois ja Seura. Läähättäen poistuttava paikalta, ei voi muuta sanoa.

Picasso.jpg

Pigallelta Pouletille

”Pigalle, Pigalle, siel’ oltiin mä ja Kala-Kalle yössä Pariisin…” lauloi aikoinaan Tippavaaran vanha isäntä Oke Tuuri Yleisradion lauantai-illan Kankkulan kaivolla -ohjelmassa, jota väki hartaana kuunteli, kun ei telsuakaan ollut. Pigallella käytiin tietenkin ja Moulin Rougea, vanhaa kabareeteatteria, ihmeteltiin iltahämärissä. Meno näytti olevan ihan ennallaan varhaisempiin vuosikymmeniin ja –satoihin ja paikasta tehtyyn musikaalielokuvaankin (Moulin Rouge, 2001, ohj. Baz Luhrmann) verrattuna.

Montmatre ja siellä sijaitseva Rue Poulet, jolla oli onni asua, on tällä hetkellä yksi Pariisin trendikkäimpiä kulmia. Alueella asuu ja työskentelee paljon boheemia porukkaa ja monikulttuurista väkeä, lähistöllä on viikonloppuisin avoinna afrikkalainen tori ja Rue Poulet on täynnä oikojien, kähertäjien ja afrikkalaisia kampauksia tekevien pienyrittäjien asiakkaita tai muuten vain hengailevia kavereita tupaten täynnä olevia liikkeitä.  Katu peittyy iltaisin puodeista karanneisiin hiustuppoihin ja irtolisäkkeisiin. Läheisen Sacre-Coeur -kirkon kellot soivat kukkulan laelta ja meno on vilkasta ja elävää. Erakkokansan edustaja pyörittelee vain silmiään ehtiäkseen nähdä kaiken, mitä milloinkin tapahtuu.