Picassoa ja impressionisteja

Pariisin Picasso-museossa on laaja kokoelma Pablo Picasson (1881 - 1973) töitä: maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, sommitelmia. Kyllä piti miehen olla ahkerana joka päivä, että sai aikaan niin paljon; museon 20 huoneessa oleva näyttely antaa hyvän kuvan monipuolisesta työstä.

Vasemmalla olevan maalauksen (The Barefoot Girl) Picasso maalasi 14-vuotiaana (1895), joten ilmeni jo pojannaskalissa jonkunmoista lahjakkuutta noin lantalaisenkin silmin katsottuna.  Sic!

Musée d'Orsayssa, joka avattiin 1986 Pariisiin maailmannäyttelyyn 1900 valmistuneelle Pariisin keskeiselle rautatieasemalle, oli parhaillaan esillä Markiisi de Saden (1740 - 1814) tuotannosta vaikutteita saaneiden taiteilijoiden näyttely vaikuttavine kuvineen. Kameraa ei saanut käyttää, eikä ihme. Museon uusbarokkia edustavasta vanhasta asemankellosta sai sentään napata otoksen.

Itse museo on toiveiden täyttymysten lähde taiteen ystäville; sieltä löytyvät naturalistit, symbolistit, art nouveau, veistoksia, arkkitehtuuria, laaja kokoelma impressionisteja, esim. Van Gogh, Coubet, Monet, Manet, Degas, Renois ja Seura. Läähättäen poistuttava paikalta, ei voi muuta sanoa.

Picasso.jpg

Pigallelta Pouletille

”Pigalle, Pigalle, siel’ oltiin mä ja Kala-Kalle yössä Pariisin…” lauloi aikoinaan Tippavaaran vanha isäntä Oke Tuuri Yleisradion lauantai-illan Kankkulan kaivolla -ohjelmassa, jota väki hartaana kuunteli, kun ei telsuakaan ollut. Pigallella käytiin tietenkin ja Moulin Rougea, vanhaa kabareeteatteria, ihmeteltiin iltahämärissä. Meno näytti olevan ihan ennallaan varhaisempiin vuosikymmeniin ja –satoihin ja paikasta tehtyyn musikaalielokuvaankin (Moulin Rouge, 2001, ohj. Baz Luhrmann) verrattuna.

Montmatre ja siellä sijaitseva Rue Poulet, jolla oli onni asua, on tällä hetkellä yksi Pariisin trendikkäimpiä kulmia. Alueella asuu ja työskentelee paljon boheemia porukkaa ja monikulttuurista väkeä, lähistöllä on viikonloppuisin avoinna afrikkalainen tori ja Rue Poulet on täynnä oikojien, kähertäjien ja afrikkalaisia kampauksia tekevien pienyrittäjien asiakkaita tai muuten vain hengailevia kavereita tupaten täynnä olevia liikkeitä.  Katu peittyy iltaisin puodeista karanneisiin hiustuppoihin ja irtolisäkkeisiin. Läheisen Sacre-Coeur -kirkon kellot soivat kukkulan laelta ja meno on vilkasta ja elävää. Erakkokansan edustaja pyörittelee vain silmiään ehtiäkseen nähdä kaiken, mitä milloinkin tapahtuu.