Tuntematon sotilas

Väinö Linnan (1920–1992) romaanin Tuntematon sotilas julkaisemisesta vuonna 1954 on tänä vuonna kulunut 70 vuotta. YLEllä - Teemalla 5.12. klo 17 alkaen ja YLE Areenassa - teos on kuunneltavissa kokonaan luettuna ja katseltavissa 6.12. itsenäisyyspäivänä Edvin Laineen (1905–1989) ohjaamana elokuvana.

Symbolien joulu

Liisa Väisäsen tietoteos Symbolien joulu alkaa lapsuuden muistosta, kun oman kodin kirjahyllystä otettiin esiin kirja nimeltä Kodin joulu. Siitä Väisänen lapsena tiesi, että nyt alkoi joulun odottaminen.

Symbolien joulu -kirjassa tutustutaan erilaisiin joulun perinteisiin, ja liikkeelle lähdetään adventista, odotuksen ajan saapumisesta. Tarkastelluiksi tulee kaikkiaan kaksikymmentä viisi tuttua jouluperinnettä niiden historiasta lähtien.

Mutta mitä kärpässieni tekee tässä joukossa? Sekin selviää monen muun asian mukana tästä kirjasta, jota voi lukea joulua odotellessa vaikka yhden, hyvin tiivistetyn luvun kerrallaan. 

Emmassa tapahtuu

Kokeileva konkretistmi -näyttely 06.03.2024 - 02.03.2025, Tschabalala Self: Samasta korttelista -näyttely 08.05.2024 - 04.05.2025, Espoon Modernin taiteen museo

Delaunay Sonia (1885-1979), X-Diagonaali

Blomstedt Juhana (1937–2010), Babylon, 1988

Tschabalala Self (1990–), Rakastavaiset kerrostalon ikkunassa, 2024

Tschabalala Self (1990–), Isovarvas, 2019

Kuka kasvattaisi lapsesi?

Tänä läsnäolevaa vanhemmuutta juhlivana päivänä suunnataan katse aina kiinnostavaan aiheeseen, kasvatukseen. Keijo Tahkokallion ja Aulikki Uskin kasvatusaiheisista kirjeistä toisilleen on koottu teos Kuka kasvattaisi lapsesi? Samanlaista kirjeisiin perustuvaa ajatuksenvaihtoa edusti myös aiemmin julkaistu koulumaailmasta kertova Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon teos Huokauksia luokasta.

Kuka kasvattaisi lapsesi? -kirjassa teoksen kirjoittajat vaihtavat ajatuksia muutoksia kokeneesta kasvatuskulttuurista ja oppimisympäristöistä, läheisten omasta osuudesta ja yhteistyöstä kasvatuksessa, opettajan työn arvostamisesta ja lasten parhaaksi toimimisesta sekä kotona että päivähoidossa ja koulussa. Mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita nämä käsitellyt asiat ovatkin uutta ja tulevaisuuden haasteissa mahdollisimman pärjäävää sukupolvea kasvatettaessa.

Kun on ilta

Brittiläisen Tessa Hadleyn (s. 1956) toinen suomennettu romaani on Kun on ilta (Late in the Day). Ensimmäinen Hadleyltä suomennettu romaani on nimeltään Vapaa rakkaus (Free Love). Molemmat kirjat on suomentanut Marianna Kurtto.

Kun on ilta tuo lukijan näköpiiriin kaksi ystäväpariskuntaa, joiden jokainen jäsen on tuntenut toisensa pitkän aikaa. Romaanissa aviopari Alex ja Christine saavat kuulla, että heidän läheisen ystäväpariskuntansa mies, Zachary, on menehtynyt äkillisesti, ja hänen vaimonsa Lydia on suunniltaan tapahtuneesta. Christine yrittää auttaa ystäväänsä Lydiaa ja lupaa, että tämä saa muuttaa asumaan heidän kotiinsa, kunnes selviytyy menetyksestä. Pariskuntien aikuiset lapset asuvat omilla tahoillaan.

Tästä alkaa purkautua tapahtumien ketju, jossa poukkoilee tapahtumia vuoroon nykyhetkessä, vuoroon pariskuntien yhteisessä menneisyydessä. Asiat, jotka alkuun näyttävät selkeiltä, sisältävätkin huomattavan paljon erilaisia vaiheita, jotka kietoutuvat yhteen uudella tavalla, ja tunteita, jotka saavat ja ottavat vallan. Jokaisen elossa olevan henkilön on selvitettävä asiat omalla kohdallaan. Miten monimutkaista, vaiheikasta ja samalla yksinkertaista saattaakin ihmisen elämä olla, siitä kertoo tämä tarina.

Pipsa Possu seikkailee

Pipsa Possu (Peppa Pig) seikkailee pienille tarkoitetuissa pahvisivuisissa kirjoissa samalla opettaen tärkeitä sanoja ja niiden merkityksiä.

Ylös alas, Pipsa Possu -luukkukirjassa lähdetään retkelle, mennään leikkipuistoon ja syödään eväitä. Samalla tulevat tutuiksi monet vastakohtia ilmaisevat sanat. Kirjasta vastaavat Mark Baker ja Neville Astley ja sen on suomentanut Satu Karhu.

Pipsan yllätysjuhlat -luukkukirjassa (kirjoittanut Mandy Archer, suomentanut Heli Anneli Virtanen) kuvataan, millaisia eri asioita syntymäpäiväjuhliin voi liittyä.

Pipsa ja pikkuotukset (kirjoittanut Mandy Archer, suomentanut Virve Lehväs) on koskettelu- ja tunnustelukirja, kuten myös Pipsa ja kivat eläimet (kirjoittanut Taria Hegedus, suomentanut Kirsi Sinko).

 

Aamu ja ilta

Norjalaisen, vuonna 2023 Nobel-kirjallisuuspalkinnon saaneen Jon Fossen (s. 1959) ensimmäinen suomennettu romaani Aamu ja ilta (Morgon og kveld) kertoo päähenkilönsä Johanneksen elämän kahdesta suuresta hetkestä, syntymästä ja kuolemasta. Kirjan on suomentanut Katriina Huttunen.

Johannes syntyy kalastaja Olain ja hänen vaimonsa Martan toiseksi, odotetuksi lapseksi, ja saa jo syntymässään Olain isän nimen. Olai joutuu jännittämään synnytyksen kulkua yksinään, koska vanha kätilö on häätänyt hänet pois tieltä. Vanhemman lapsen, Magda-tyttären, Marta on toimittanut pois synnytyksen ajaksi.

Teoksen toinen osa kertoo iäkkään Johanneksen viimeisistä vaiheista ja asioista, jotka ovat muodostuneet hänelle elämässä kaikkein tärkeimmiksi. Kuin ohimennen sivutaan pieneen kylään ja Johannekseenkin liittynyttä tapahtumaa, joka on jättänyt kaikkiin syvän arven koko elämän ajaksi.

Olain tuntemusten jakaminen lukijalle synnytyksen kestäessä niin kuin Johanneksenkin ajatukset paljon myöhemmin kirjailija on ratkaissut jättämällä tekstistä välimerkit pois. Se toimiikin, kun lukija pääsee näin mukaan päähenkilön tajunnanvirtaan ja ajatuksenjuoksuun. Mikä elämässä on oleellista ja tärkeää, avautuu tässä teoksessa eleettömästi ja liikuttavalla tavalla.

Internetin haasteista taas

Eletään Suomessa ikävää korona-aikaa, syksyä vuonna 2020, jolloin usealla työpaikalla oli jo siirrytty etätyömalliin. Niin oli tehty myös eräässä terapiakeskuksessa. Yllättäen keskukseen tehdään tietomurto, ja kymmenientuhansien keskuksen asiakkaiden henkilökohtaiset tiedot ovat vuotamassa julkisuuteen.

Anja Snellmanin uusimman romaanin, Kirjeitä sotapäällikölle, kertoja on toiminut terapeuttina tässä yrityksessä. Alkujärkytyksestä toivuttuaan kertoja yrittää ottaa selvää, mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi toimia, kun kaikki ovat tapahtuneesta järkyttyneitä.

Pystyäkseen paremmin analysoimaan tilannetta kertoja alkaa kirjoittaa kirjeitä sotapäällikölle, joksi hän kutsuu tietomurtajaa tämän ponnekkaan etunimen tuoman konnotaation vuoksi. Kertoja käy seuraamassa myös rikosta koskevia oikeusistuntoja.

Keskuksen asiakkaiden - ja joskus myös heidän lähipiirinsä - tuska tässä asiassa on täysin omaa luokkaansa, koska arkaluonteisia asioita elämästä ja kokemuksista on tuotu esiin ehdottomaan vaitiolovelvollisuuteen luottaen. Teoksen kertoja kokee hänkin työtovereineen olleensa tästä tietomurrosta kärsijä, mutta eri näkökulmasta kuin asiakkaat. Työntekijät ovat tehneet oman työnsä yrityksessä ajatellen, että yrityksen tietoturva-asiat ovat kunnossa.

Anja Snellmanin kirjoittama teos osaltaan osoittaa sen, että tällaisesta väärinkäytöksestä kärsimään joutuneiden joukkoon kuuluu paljon ihmisiä myös asiakkuuden ulkopuolelta. On tarpeen, että tuodaan esiin näiden usein vaikenemiseen sitoutuneiden ihmisten näkökulma. Kirja kertoo niin realistisesti myös internetin pimeästä puolesta, että se herättää tarpeen sekä tarkistaa omat tietoturva-aukot että pitää visusti huolta yksityisistä tunnuksistaan.

Lasten älypuhelimen käytöstä

Jonathan Haidtin (s. 1963) kirjoittama teos Ahdistunut sukupolvi – Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian (The Anxious Generation, How the Great Rewiring of Childhood Is Causing and Epidemic of Mental Illness) on puhuttanut maailmalla. Haidtin mukaan puhelimeen perustuva lapsuus on vienyt pohjan perinteiseltä kasvatukselta.

Teos jakaantuu neljään osaan: 1. Hyökyaalto, 2. Tausta: Leikkiin perustuvan lapsuuden katoaminen, 3. Suuri uudelleenjohdotus: Puhelimeen perustuvan lapsuuden nousu, 4. Kollektiivinen toiminta terveemmän lapsuuden puolesta.

Haidt korostaa edelleen leikkiin pohjautuvaa kasvatusta lapsen aikuiseksi kasvamisessa. Hän pitää suurena kasvattajien virheenä kahta asiaa; lasten ylisuojelua tosimaailmassa ja lasten alisuojelua verkossa.

Kirjoittaja ehdottaa asian ratkaisemiseksi useitakin asioita, mutta perustavia niistä ovat seuraavat neljä: 1. Ei älypuhelimia ennen lukiota. 2. Ei sosiaalista mediaa ennen 16. ikävuotta. 3. Puhelimettomat koulut. 4. Paljon enemmän valvomatonta leikkiä ja lapsuuden itsenäisyyttä.

Kirjansa lopussa Haidt toteaa: ”Lapsuuden suuri uudelleenjohdotus leikkiin perustuvasta puhelimeen perustuvaan on ollut katastrofaalinen epäonnistuminen. On aika lopettaa tämä koe. Tuodaan lapsemme kotiin.”

Kirjan on suomentanut Kimmo Pietiläinen.

Lumi-Pyryn lähtölaulu

Lumi-Pyryn tervetulolaulu Kirjatimpurissa tammikuun 18. päivänä vuonna 2018:

Pyry, Lumi-Pyry, hei,
mistä tulitte te tänne?
- Vuoristosta Kiinan maan
ja ollaan ystävänne
vaikk' onkin rintamme lunta vaan.

Pyry, Lumi-Pyry, hei,
miksi silmänne on mustat?
- Silmämeikit levis niin,
lähteissä kun kisailtiin,
nyt täytyy pestä liiat pois.

Pyry, Lumi-Pyry, hei,
lähdettekö joskus maasta tästä?
- Kevätajan leuto sää,
kun saapuu etelästä,
se estää meitä varmaan lähtemästä!

Uusi tulkinta 21.10.2024: Syksyajan kolkko sää, kun saapuu etelästä, se meidät häätää Ähtärästä!

Alkuperäinen sanoitus ja sävellys Martti Hela: Pyry, pyry, pyry, hei!

kuva: Kirjatimpuri

Lehmä synnyttää yöllä

Innolla tartuttiin Pajtim Statovcin (s. 1990) uusimpaan romaaniin Lehmä synnyttää yöllä. Kirjailijan aiemmat teokset Kissani Jugoslavia, Tiranan sydän ja Bolla kun jokainen olivat laillaan lukuelämyksiä.

Teoksen kertoja, yhdeksänvuotias Kujtim matkustaa vuonna 1996 perheen entiselle kotiseudulle Kosovoon, josta vanhemmat ovat lähteneet pakomatkalle sodan syttyessä. Mukana matkalla on myös kertojan neljä sisarusta, äiti ja isä, joka lähtee omille matkoilleen heti perheen perille saatuaan. Kosovossa odottavat sukulaiset ja isovanhemmat, joista poika on kuullut tarinoita jo etukäteen. Ennen kaikkea siellä on lehmä, jonka näkemistä Kujtim on kovasti odottanut.

Romaanin toinen taso liikkuu ajassa, jossa kertoja on kasvanut aikuiseksi, elää itsenäisesti omassa asunnossaan ja kokee olevansa henkisesti uuvuksissa. Kun kirjoitustyö ei ota sujuakseen, hän lähtee äitinsä seuraksi jälleen matkalle Kosovoon. Isä ei ole enää elossa.

Kipuillessaan kirjoittamisen kanssa kertoja saa äitinsä puheista aiheen, joka alkaakin tuntua kiinnostavalta; kirje kuolleelle isälle. Siitä tulee kertomuksen kolmas taso, jossa liikutaan uusissa syvissä vesissä kertojan analysoidessa suhdettaan isänsä ja itsensä välillä.

Statovcilla on kyky nähdä kirkkaasti syntyperäisten juuriensa ja nykyisen kotimaansa sekä vahvuuksia että edelleen voimassa olevia kipukohtia ja tuoda ne lukijan eteen ajatuksella; katso rehellisesti itseäsi. Jos uskallat.

Kynällä raivattu reitti

Anne Helttusen ja Annamari Sauren laaja teos Kynällä raivattu reitti – Suomalaisia kirjailijanaisia kuvailee kolmenkymmenen viiden suomalaisen kirjailijanaisen elämää noin kolmensadan vuoden - 1600-luvulta 1900-luvun puoliväliin - ajalta.

Lukijoille tuttuja kirjailijoita ovat Minna Canth, Hella Wuolijoki, Saima Harmaja, Helvi Juvonen, mutta keitä mahtoivatkaan olla Regina von Birchenbaum, Elsa Soini tai Helga Nuorpuu tai moni muu tuntemattomaksi jäänyt kirjoittava nainen?

Helttusen ja Sauren teos kuvaa kiinnostavasti sitä, miten kaikki edellä mainitut ja monet muut kirjoittamisesta innostuneet naiset ovat, usein suurista vaikeuksista huolimatta, raivanneet tietä ja luoneet oman mielipiteen tuomisen edellytyksiä myöhempien sukupolvien kirjoittaville naisille. Henkilöiden taustalla näyttää olleen merkittävä vaikutus siihen, onko jo lapsuudesta alkaen päässyt saamaan opetusta ja käyttämään luovia kykyjään tällä alueella.