Kissojen kielen kompasanakirja

Keitä ovatkaan Julle Jantteri, Hola Holaa, Pirskatti, Mukkelismauri ja Rimpularonja, Kampurantti, Hiski, Hakki, Murre, Moppi, Pommeli, herra Hermion, Monni, Härkäpapu, Joni Jumboliini, Huiska, Ärjy ja Konna? No he ovat tietenkin vuoden 1948 kirjallisuuden Nobel-voittajan, T. S. Eliotin (1888-1965) kissoja hänen kirjoittamastaan nonsense-perinnettä kunnioittavasta runoteoksesta Kissojen kielen kompasanakirja, (Old Possum’s Book of Practical Cats) vuodelta 1939, joka on juuri tänä vuonna ilmestynyt ensimmäistä kertaa suomeksi Jaakko Yli-Juonikkaan suomentamana, Jenna Kunnaksen kuvittamana ja Otavan kustantamana. Kerrotaan, että Andrew Lloyd Webber kehitteli Cats-musikaalinsa näiden runojen pohjalta.

Kissojen luonteista kertomisen lisäksi opastusta annetaan myös kissojen käsittelyyn; Kuinka kissoja tulee puhutella: On tärkein sääntö näissä ongelmissa: / ei koira samoin käyttäydy kuin kissa. Näitä runoja lukiessa muistetaan myös kreikkalaisen Aisopoksen (n. 620-560 eaa.) kirjoittamat faabelit eli eläinsadut, joissa erilaisia eläimiä personoimalla kerrotaan ihmisluonteista ja inhimillisistä heikkouksista, mutta asiat etäännytetään taitavasti huumorin avulla. Tämä on kirja, josta aikuinenkin nauttii, pienemmille lukijoille kirjaa kannattaa lukea ääneen yhdessä.

 

Kissojen kielen....jpg

Puputtaa

Jänis jäällä

Jänis juoksi jäätä myöten, / saparoitsi saarta myöten

tervatukkonen kädessä, / juustokakko kainalossa,

maitopullonen povessa.

                                 Suomalainen kansanruno

 Hoppeli hopp

 Jänis tiellä hyppi, hoppeli hopp, / selleriä nyppi, hoppeli hopp,

osti kardemummaa, hoppeli hopp, / pippuria tummaa, hoppeli hopp.

Muisti hauskan seikan, hoppeli. / Teki kuperkeikan, hopp.

                                 Kirsi Kunnas

 Jänis

Yksi kolme, yksi kaksi / jänis muuttui valkeaksi.

Yksi kaksi kolme, / kolme kaksi yksi,

Jänöjussi polku tuli keksityksi.

                                 Kirsi Kunnas

 

Runoilijan uni ruusupensaikossa

Jänis ruusu päässä vaeltaa kukkamaassa /

niin kuin runoilija hupsu uni päässä, /

kamarissaan, kukkamaassa, / jänö ruusu päässä vaeltaa.

                                 Helvi Hämäläinen

 Jänikset

Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa,
kun poikineen isä teki talvimajaa.

"Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas
ja huohottain yli kantojen laukkas.

"Mikä?" ärähti isä, "no tulla anna! -
Mitä tollotat, poika, käy kiinni ja kanna!"

- "Vielä kysyt" jo suuttui emo, "no Raiku
ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.

Se tulee jo suolla, sen näki rastas."
- "Ei meillä pelätä", isä vastas -

sull' aina on äiti, se hätä ja hoppu",
isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu."

Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki -
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.

                                 Lauri Pohjanpää

Jänis istui maassa

Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen.

Mikä sull' on jänönen, kun et enää hyppele?

Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.

 

Jänikselle tuli tohtori, tohtori,

antoi sille lääkettä, sekä kylmää käärettä,

käärettä, käärettä, käärettä.

 

Jänis pisti päänsä pensaaseen, pensaaseen.

Jokos terve olet nyt, lääkkeisihin kyllästyt,

kyllästyt, kyllästyt, kyllästyt?

 

Jänis pieni puikki pakohon, pakohon.

Käpälät sen oivat on, hyppy aivan verraton,

verraton, verraton, verraton.

 

Varo metsäkoiraa jänönen, jänönen!

Koira siit' on iloinen, kun et enää hyppele.

Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.

                                                         Alli Nissinen

Jänis.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikkutimpuri: Kot-koti-kot-kot!

Sateella

Kerran maalla ollessani – siellä olen tuttu –  / sattui sadeilmalla näin kummallinen juttu.

Viisi kanaa kaakottaen kaiken kansan nähden / kinasteli kiivahasti onkimadon tähden.

Siinä niiden riidellessä onkimato luikki / heinikkohon hiljalleen ja mullan alle puikki.

Tästäpä nyt riitelijät hämillensä tuli. / Riita loppui rattoisasti, viha vedeks suli.

                                                                           Alli Nissinen

Pikku juttu

Ol' kerran metsässä mökki, / siin eleli tyttönen,
ja tyttösell' oli kana / ja kissakin pikkuinen.

Ol' kissan kaulassa kello / ja jalassa saappahat,
ja saappahiss' oli varret / ja oikeat anturat.

Ol' kanalla kaulaliina / ja nokkela nuttukin,
ja marssia kyllä hän taisi / ja nokkia sievimmin.

Ja kerran iltasella / tuo kana ja kissanen,
ne läksivät - minne ja mihin, / sit' yhtään en tiedä, en.

                                                                             Alli Nissinen

Oli ukko ja akka

Oli ennen ukko ja akka. / Akalla oli kirjava kana.

Kana teki kirjavan munan. / Muna vieri ja mureni.

Ukko ja akka itkemään, / kana kaikerihtamaan,

muu perhe murajamaan.

                                                                         Suomalainen kansanruno

Kana.jpg

Pikkutimpuri: Rudolf Koivun lukukirja

Iki-ihanasta ja nostalgisesta Rudolf Koivun lukukirjasta on ilmestynyt uusi painos Otavan kustantamana. Tämä kirja – riippumatta lukijan iästä – voisi kuulua jokaisen suomalaisen, jopa kirjahyllyttömän kirjallisuuden ystävän kokoelmiin, teos kun on merkittävien klassikkokirjailijoiden tekstejä pullollaan. On Suoniota, Arvid Lydeckeniä, Aukusti Saloa, Kanteletarta, Topeliusta, Ilmari Kiantoa, Juhani Ahoa, Teuvo Pakkalaa, Arvid Järnefeltiä, Maria Jotunia, Helmi Krohnia, Anni Swania, Immi Helléniä ja kansansatuja ja –runoja totta kai. Kirjan tekstit, jotka on koonnut Marja Kemppinen, ovat peräisin Aukusti Salon Meidän lasten aapisesta ja Meidän lasten elämää –teoksista vuodelta 1935, ja Rudolf Koivun lempeät kuvitukset on tehty juuri näihin kirjoihin. Teksti on sen verran kookasta, että lukutaitoinen lapsi pystyy sitä yksinkin lukemaan, mutta parhaimmillaan kirja on silloin, kun sitä luetaan yhdessä aikuisen kanssa, jolloin voi keskustella yhdessä lapsen kanssa tarinoista ja kuvista ja siitä, millaista elämä on ollut joskus aikaisemmin.

Rudolf Koivun lukukirja.jpg

Suomalaisen kulttuurin päivä 28.2.

Kielivoimistelua:

Liperin kirkon portin korvassa kärrin rumpuja tervattiin. / Risto repii näreisii päreisii Nurmijärven kirkon tornissa. / Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun. / Lauri löysi ruplan rahan jyrkän penkereen reunalta. / Kengät länget kangaspuut hangella seistä hengottaa. / Mustan kissan paksut posket säämiskäksi tehdä käski. / Pitkä pöksyt, paksut pohkeet. / Pippilän pappilan apupapin papukeitto pankolla kiehuu ja kuohuu. Pippilän piski paksuposki pisti papukeiton poskeensa.

                                        

 Suomalaisia lastenloruja

Suomalaisia lastenloruja

Pikkutimpuri: Karhu ja kaniini -sarja

Julian Goughin kirjoittama ja Jim Fieldin kuvittama Karhu ja kaniini -sarja on ilmestynyt juuri äskettäin suomeksi Otavalta. Suomennokset ovat Peikko Pitkäsen käsialaa. Kirjojen ikäsuositus on viidestä vuodesta ylöspäin, mutta sanottava on, että ajatuksia riittää kenelle lukijalle vain vauvasta vaariin.

Kaverin kamalat tavat kertoo Karhun ja kaniinin tapaamisesta ja niistä kummallisista omista tottumuksista, joita moni salaa toisilta, ja vielä siitä nolosta tunteesta, kun joutuu paljastetuksi. Se kertoo myös ahneudesta, hyväntahtoisuudesta, ystävyydestä ja syyllisyyden ja katumuksen tunteista tietenkin.

Ei pöllömpi päivä on tarina pienestä pöllöstä, joka joutuu kaniinin aiheuttaman manipuloinnin kohteeksi ja saa osakseen väärää kohtelua. Karhu yrittää tyynnytellä ystäväänsä kaniinia, joka on keksinyt koko jutun. Lopulta asiat selviävät ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tästä kirjasta tulee mieleen some- ja muukin raivo, jonka vallassa puhutaan arveluttavia asioita ja lynkataan henkisesti toisia joskus hatarienkin tietojen perusteella.

Nakuttava naapuri kertoo siitä, miten hermostuttavaa on kestää häiritseviä ääniä, jotka tulevat muusta kuin omasta toiminnasta. Kaniinia kiukuttaa ahkera tikka, joka taukoamatta hakkaa pesää perheelleen. Karhu koettaa taas olla sovitteleva, on sananmukaisesti puun ja kuoren välissä ja saa kaniinin lopulta ymmärtämään tikan työn tärkeyden.

Kirjojen kuvitus on tuore, onnistunut ja tunteita herättävä. Jokaisessa kirjassa on oma, tunnistettava  värisävynsä. Kaverin kamalat tavat - kirjassa värimaailma on turkoosi-harmaa-musta, Ei pöllömpi päivä - kirjassa keltainen-harmaa-musta ja Nakuttava naapuri - kirjassa limenvihreä-harmaa-musta. Kirjoissa on kuvitusta enemmän kuin tekstiä ja ne ovat helppolukuisia, joten lukutaitoiset lapset voivat tutustua niihin myös omatoimisesti. Tosin kannattaa muistaa, että yhdessä luettu on yhdessä koettu! Miten tuntuukin niin tutulta tuo metsä ja eläimistö, ihan kuin tekijät olisivat piipahtaneet suomalaisessa korpimaisemassa!

Karhu ja kaniini.jpg

Ystävänpäivä 14.02.

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko. / Sillä on taskussa avain ja lukko. / Niillä se sitoo ystävät yhteen / niin kuin maamies pellolla lyhteen.

                                                                                  Ikiwanhasta muistokirjasta

 Avain ja lukko, Drottningholmin linna, Tukholma

Avain ja lukko, Drottningholmin linna, Tukholma

Historiaa hauskasti

Mauri Kunnaksen uusin kuvateos Koiramäen Suomen historia on verraton lukupaketti ja ennen kaikkea virkistävä tietoteos sekä aikuisille että lapsille. Aikuisen kanssa tätä kirjaa onkin ainakin pienimpien parasta lukea. Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle uskonpuhdistuksesta ja Kustaa Vaasan ajoista 1500-luvulta ja kertovat tärkeimmistä tapahtumista ja uudistuksista Suomen historiassa aina 1800-luvulle Suomen sotaan ja Vänrikki Stoolin tarinoiden ilmestymiseen saakka, tietenkin Koiramäen herkullisin kuvin.

Eipä ole ihan äsken tullut vastaan näin herkullista historiateosta, joka autenttisen kuvamaailmansa ohella kertoo hauskoja kaskuja ja sattumuksia kyseisestä ajasta ja silti pysyy asiassa historiallisten tietojen osalta. Kirjan esipuheessa kirjailija kiittääkin Mirkka Lappalaista ja muita historiantuntijoita, jotka ovat auttaneet kirjan historiallisissa faktoissa.

Olisikohan viime vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoa voitu mitenkään ajatella annettavaksi tälle kirjalle ja samalla koko Mauri Kunnaksen elämäntyölle, hänen tuotantonsa kun hakee omassa kategoriassaan jo vertaistaan? Kunnas on jo tätä viimevuotista ehdokkuutta aiemmin ollut ehdolla myös Astrid Lindgrenin muistopalkinnon saajaksi.

 

Koiramäen Suomen historia.jpg