Pipuna-kirjat ja lapsen kehoitsetunto

Raisa Cacciatoren ja Susanne Ingman-Fribergin kirjoittama Pipunan ikioma napa kertoo Pipuna-nimisestä tytöstä ja hänen uusista kavereistaan kesäkerhossa. Lapset käyvät metsäretkellä ja uimassa ja oppivat siinä ohessa arvostamaan omaa kehoaan ja sen suojelua. Kirjan lopussa on aikuisille tarkoitettu tiedollinen osuus kehotunteesta ja kehon suojauksen säännöistä.

Pipunan vessarauha on Raisa Cacciatoren, Susanne Ingman-Fribergin ja Henriikka Kangaskosken kertomus Pipunasta ja hänen kerhokavereistaan, nyt aiheena on vessassa käyminen ja siihen liittyvät asiat ja tavat. Myös tämän kirjan lopussa on aikuisille tarkoitettu tietopaketti lapsen kehoitsetunnon vahvistamiseksi.

Molemmat kirjat ovat selkokirjoja ja eläväinen kuvitus on Osmo Pennan tekemä.

Ruokasankareista

Anni Pyykön ja Eveliina Nettin kuvakirja Venni ja Lyly – Ruokasankarit kertoo Vennistä ja hänen pehmolelustaan Lylystä. Lyly on tarkka siitä, että Venni syö lautasensa tyhjäksi eikä jätä ruokahävikkiä. Lyly tietää tarkalleen, mistä ruoka jokaisen lautaselle tulee; luonnosta. Siksi kaverukset päättävät ryhtyä ruokasankareiksi ja alkavat taistella ruokahävikkiä vastaan.

Lyly havainnollistaa Vennille esimerkiksi ruisleivän matkan pellolta leipäkauppaan ja banaanin matkan maapallon toiselta puolelta kaupan hyllylle. Lyly kannattaa kasviksien syömisen lisäämistä, koska eläimistä peräisin olevat ruoka-aineet vaativat luonnolta niin paljon. Myös biojätteen kierrätyksestä kerrotaan havainnollisesti. Kuvitus tukee erinomaisesti näiden tärkeiden asioiden käsittelyä.

Kirjan lopussa on selkeitä ohjeita, miten hävikkiä vähennetään, vaikkapa valmistamalla hävikkiin joutuvista elintarvikkeista maistuvia välipaloja. Kirja soveltuu hyvin aikuisenkin kanssa luettavaksi ja yhteisen pohdinnan pohjaksi.

Tunnistetaan tunteita

Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonin suunnittelemat ja kirjoittamat Fanni-kirjat keskittyvät lasten tunnetaitojen vahvistamiseen ja erilaisten tunteiden parempaan tunnistamiseen ja nimeämiseen.

Fanni ja suuri tunnemöykky, Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari, Fanni ja liian jännittävä yö, Fanni ja levoton tiikeri, Fanni ja kiukkuiset kaksoset ja Fanni ja rento laiskiainen kertovat Fanni-norsulapsesta, joka asuu Vinhavaaran kylässä kavereidensa Ralf-liikerin, (luit oikein: liikerin) ja Lilli ja Lenni-mustajoutsenten kanssa. Kirjat sisältävät pienen tarinan, aikuisille osaston tunnetaidoista ja tunneilmaisuun liittyviä tehtäviä, joita voi tehdä lapsen kanssa. Lisäksi sarjaan kuuluvat Fannin tunnetaitokortit. Kirjojen suositusikä on 4+ vuotta.

Teokset on kuvittanut Linnea Bellamine.

Taaperotarpeisiin

Liisa Kallion selkeästi kuvittamat ja Eppu Nuotion tekstittämät OHO-kirjat keskittyvät taaperoikäisten todellisuuteen. OHO – Miten hyvää! kertoo siitä, miltä mikin asia suussa maistuu, OHO – Nyt harmittaa! antaa tilaa ei niin mukaville tunteille ja OHO – Mitä tapahtuu? -kirjassa tutustutaan kodin erilaisiin ääntä tuottaviin asioihin ja laitteisiin. Kirjat ovat pahvisivuisia, joten ne kestävät kovaakin kulutusta.

Kenta ja barbiet

Monista lastenkirjoistaan palkitun ruotsalaisen Pija Lindenbaumin kirjoittama ja kuvittama lastenkirja Kenta ja barbiet kertoo Kenta-nimisestä, jalkapalloa pelaavasta pienestä pojasta. Kun isä on töissä, Kenta käy päiväkodissa.  Siellä Kentan kaverit haluaisivat joskus vähän riehuakin, mutta Kenta ei aina oikein innostu siitä. Eräänä päivänä Kenta ei halua ottaa palloa mukaan päiväkotiin, vaan vie mukanaan barbien ja haluaisi mukaan tyttöjen leikkiin.  Tytöt ottavat hänet mukaan ja myöhemmin leikitään myös prinsessaleikkiä. Kun muut pojat tulevat ulkoa, Kentaa hieman ujostuttaa, mutta Kentan  iloksi hekin innostuvat roolivaatteista ja prinsessatanssista.

Kirjan on suomentanut Päivö Taubert.

Ketun kaupassa

Ketun kauppa – ja muita kettujuttuja on jatkoa Kaija Pannulan kirjoittamalle ja Netta Lehtolan kuvittamalle teokselle Kettujuttuja, joka oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2019.      .

Kirjassa on kolme kertomusta: Ketun kauppa, Ketun elokuva ja Ketun uni. Kettu on jäämässä eläkkeelle kaupanpidosta ja saa avukseen nuoren, työn tekemistä vasta opettelevan mäyrän. Kettu harrastaa kuvausta ja järjestää kuvaamistaan kohteista näytöksen metsän väelle. Viimeisessä ketun tarinassa puhutaan vanhuudesta, luopumisesta ja muutoksesta. Tekstin ja selkeiden kuvien avulla lapsen kanssa on mahdollista keskustella elämän eri ikävaiheista nuoruudesta ikääntymiseen saakka.

Sanoja opettelemassa

Tanakkasivuinen MUUMIEN 100 ensimmäistä sanaa – Iloinen luukkukirja tutustuttaa taaperoita erilaisiin lähiympäristön asioihin ja esineisiin kuvien ja luukkujen takaa löytyvien asioiden avulla. Aiheet liittyvät kotiin, ruokailuun, pukemiseen, luontoon, liikkumiseen, tunteisiin ja nukkumaan menoon. Sanat kaipaavat aikuiselta sanan merkitystä lapselle avaavan selityksen – esimerkiksi jos kuvassa on yksi tai monta - , joten kirjaa on hyvä lukea yhdessä. Englanninkielisen alkuteoksen MOOMIN´S First 100 Words: A lift-the flap book on suomentanut Päivi Lehtinen.

Ruskean karhun lumoissa

Amerikan isosta maasta tulevat sellaiset lastenkirjan tekijät kuin Eric Carle (1929–2021), Bill Martin Jr (1916–2004) ja Arnold Sundgaard (1909–2006).

Jälleen on mahdollisuus tutustua Carlen kuvittamaan ja Martin Jr:n kirjoittamaan iki-ihanaan lastenkirjaklassikkoon vuodelta 1967; Ruskea karhu, ruskea karhu, mitä näet tiellä? (Brown Bear, Brown Bear, What Do You See?). Suomentaja on Sanna Uimonen.

Carlen tunnetuin teos vuodelta 1969, Pikku toukka paksulainen (The Very Hungry Caterpillar), lienee kulunut kovassa käytössä suomalaistenkin lasten käsissä. Myös Karitsa ja perhonen (The Lamb and the Butterfly), jonka teksti on Arnold Sundgaardin tekemä, on yksi Carlen kuvittamista teoksista. Molemmat kirjat ovat Kaija Pakkasen suomentamia. Näiden värikkäiden kirjojen suosion lasten keskuudessa voi hyvin ymmärtää.

Eric Carlen tuotanto kattaa yli 70 kuvakirjaa. Massachusettsissa Amherstin kaupungissa sijaitsee The Eric Carle Museum of Picture Book Art – museo, jossa voi tutustua Carlen taiteeseen.

Suomen luonnon päivä 26.8.

Näin Suomen luonnon päivänä 26.8. on aihetta vilkaista ikkunasta ja sitten vääntäytyä ulos asti äiti-luonnon helmaan ja tarkastella siellä erityisesti sellaisia asioita, jotka eivät kuulu luontoon. Nyt ei puhuta pelkästään ihmisen itsensä aiheuttamista jätteistä luonnossa, vaan myös lajeista, jotka ovat uhkaamassa Suomen alkuperäistä luontoa.

Kotipihan valtaajat – Opas haitallisten vieraslajien torjuntaan on Miia Jaunin ja Markus Seppälän kirjoittama tietokirja niistä kasvi- ja eläinlajeista, jotka eivät alkuperältään kuulu Suomen luontoon, mutta jotka ovat maahamme jo kulkeutuneet tai saapumassa. Jokaisella kansalaisella on velvollisuus omalta osaltaan rajoittaa vieraslajien leviämistä, jotta nämä lajit eivät pääsisi viemään tilaa alkuperäisiltä. Hyvänä eli siis ikävänä esimerkkinä toimivat lupiini, kurtturuusu tai espanjansiruetana, joiden valloitusretket jokainen on voinut havaita jo omin silmin.

Teos antaa jokaisesta vieraslajista seuraavat tiedot: nimen, tuntomerkit, elinympäristö, miten leviää, alkuperä ja levinneisyys Suomessa, haitat, miten toimin ja mihin voin sekoittaa, joten jokainen vieraslaji käsitellään perusteellisesti. Ja jos ei näidenkään ohjeiden perusteella vielä tiedä, mitä pitää tehdä, niin aina voi yrittää tavoitella puhelimitse alasta enemmän tietäviä tahoja.

Koska aina ei voi tietää, mikä kasvi tai eläin kuuluu haitallisiin lajeihin, kirjan lopussa on liitteenä EU:n haitallisten vieraslajien luettelo, josta näkee koko EU:n alueella olevat ne lajit, joiden maahantuonti, kasvatus, myynti, muu hallussapito tai ympäristöön päästäminen on kielletty. Lisäksi liitteenä on Suomen koskeva Kansallisen vieraslajiasetuksen haitalliset vieraslajit, jota päivitetään tarpeen niin vaatiessa.

Mieli on kuin taivas

Mindfulness-tekniikkaan perehtyneen Bronwen Ballardin kirjoittama ja Laura Carlinin kuvittama teos Mieli on kuin taivas (Your Mind is Like the Sky) pyrkii kertomaan lapsille mindfulness-tekniikasta ja mielen harjoittamisesta kuvaamalla ajatuksia pilviksi. On poutapilviä ja sadepilviä, ja niistä jokainen tulee ja menee ajallaan, kun malttaa odottaa. Aikuisille tarjotaan kirjan lopussa ohjeita ja harjoituksia, joita on mahdollisuus tehdä yhdessä lasten kanssa. Mielen ja arjen asioiden sekamelskassa olevaa aikuistakin saattaisi rauhoittaa, jos ajattelisi tämän kirjan ajatusten lailla vähän samaan tyyliin asioista. Ainakin silloin tällöin. Kirjan on suomentanut Mirjam Ilvas.

Ella etsii valoa

Lucy Flemingin kirjoittamassa ja kuvittamassa lastenkirjassa Ella etsii valoa (Ella’s Night Lights) pieni höyhensiipinen Ella asuu tammen onkalossa. Hänen hartain toiveensa olisi nähdä auringonnousu, mutta siipiensä haurauden vuoksi hän ei voi olla auringossa. Ellan tehtävänä on kerätä öisin valoa kaikille sellaisille, joilta se jostain syystä on katoamassa. Ella löytää myös ystäviä ja yhdessä he keksivät ratkaisun Ellan toiveen toteuttamiseksi. Kirjan kuvitus tukee lämminhenkistä ja aikuistakin puhuttelevaa tekstiä ja sopii sen vuoksi vaikka yhteiseksi iltalukemiseksi: ”Tässä ripaus valoa, se pimeässä loistaa. Pieni valonsäde kaikki öiset pelot poistaa.” Kirjan on suomentanut Raija Rintamäki.

Asfalttihommissa

Pian on taas se aika vuodesta, kun pikiteillä ahertavat asfalttinaiset ja -miehet kuumottavassa paahteessa. Varoen ja vauhtia ohi ajavissa autoissa tuntuvasti hiljentäen ihmetellään silmät ymmyrkäisinä, mitä siinä tiellä oikein tapahtuu.

Työn laatu selviää myös, kun ottaa käsiinsä Salla Savolaisen (s. 1962) lastenkirjan Asfalttihommissa. Siinä kuvataan tarkasti, miten vaativaa ja raskasta työtä asfaltointi on. Kirjan luettuaan tietää vaikkapa sen, millainen laite iskupalkkimurskain on tai mistä aineksista asfalttia tehdään. Tikkarikin on tällä työmaalla jotain ihan muuta kuin karkkia! Käsissä kestävä kirja kuuluu työmaakirja-sarjaan, jossa on aiemmin ilmestynyt Betonia! ja Asfalttia! ja tulossa on vielä Romua!

äitienpäivä 14.5.

Orvokkini tummasilmä / kultasydän pieni. / Katsot aina lempeästi, / kun käy luokses tieni.
Itse hoidin kukkamaani, / rikkaruohot kitkin, / vettä kannoin iltasella / rantatietä pitkin.
Noudan tästä äidilleni / orvokin tai kaksi. / Annan kaunokukkaseni / äidin armahaksi.
Hoivastasi hellimmästä, / jonka sain mä sulta, / Luoja sua siunatkohon, / oma äiti kulta.

Orvokkini tummasilmä, sanat: Siiri Lameri (Sigfrid Lampén, 1873–1947), sävel: Juho Nestori Lahtinen (1881–1935)

Lukemista lapsille

Minisijainen metsäretkellä

Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Giannetta Portan kuvittama lastenkirja Minisijainen metsäretkellä tarinoi Maxista, jonka vaari patistaa ulkoilemaan lähimetsään Heikku-siskon pötkötellessä sairaana kotona. Metsässä Max tapaa yllättäen Kukka Pikkaraisen, päiväkodin minisijaisen, joka on siellä metsäretkellä Taavi-variksensa kanssa. Vaikka Kukka Pikkaraisella on vapaapäivä, Max haluaisi kovasti viettää aikaa hänen kanssaan. Miten se onnistuu?

Ui, Umppa!

Eläinystävät-sarjassa kerrotaan viidestä maaseudulla asuvasta, erilaisia eläimiä hoitavasta lapsesta: Pihlasta, Onnista, Oonasta, Aaposta ja Ellasta. Sarjan on kirjoittanut ja kuvittanut Margareta Nordqvist, suomennos on Raija Rintamäen.

Ta-vu-tet-tu kirja Ui, Umppa! on tarkoitettu lukemisvaiheensa alussa olevalle, ehkä tulevalle kirjatoukalle. Se kertoo lemmikiksi sopivista kaloista ja akvaarion hoidosta.

Pii, pii pikkunen lintu

Kevään ensimmäiset muuttolinnut ovat saapuneet! Linnut ovat lennähtäneet myös lastenkirjojen sivuille.

Karoliina Pertamon 0–4 -vuotiaille suunnattu tukevasivuinen kirja Lintu sanoo sisältää lintujen kuvia, niiden ääntelyä ja ääntelyyn rimmaavia hauskoja loruja. Lintujen kuvat ovat selkeitä, joten lintulajit on helppo tunnistaa ja muistaa kuvien ja aikuisen kanssa loruttelun avulla.  

Hannu Laakson teos Me lintuset kertoo hieman edellistä vanhemmille lapsille linnunpoikasen suulla ja valokuvien avulla telkän elämästä ja niistä luonnon vaaroista, jotka pientä telkkäpoikasta saattavat uhata. Samalla tulee esitellyksi muitakin telkkälammen läheisyydessä viihtyviä lintuja: isokoskelo, varpushaukka, närhi, kaakkuri ja selkälokki.  Vaaran tunteita aiheuttavat saalistajat, näätä, kettu, supikoira ja rantakäärme esitellään myös. Hannu Laakson muita lapsille suunnattuja kuvitettuja tietokirjoja ovat Me kettuset, Me karhuset ja Me hukkaset.

Luontoa tutkimassa

Elonkirjo, luonnonkirjo – mitä sanat tarkasti ottaen merkitsevät?

Tieteen termipankin mukaan elonkirjo = elollisen luonnon monimuotoisuus, joka ilmenee genotyyppien, lajien tai biotyyppien runsautena, luonnonkirjo = elollisen luonnon monimuotoisuus mukaan lukien lajien, eliöyhteisöjen ja eliölajien perinnöllinen monimuotoisuus. (https://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:elonkirjo)

Tästä laajasta aiheesta meri- ja ympäristöbiologi Miina Mäki ja kuvittaja Anni Pöyhtäri ovat koonneet monipuolisen tietokirjansa Elonkirjo. Otsikoiden alla puhutaan luonnon monimuotoisuudesta, muuttuvasta pohjoisesta luonnosta, metsien ja soiden merkityksestä lajien hyvinvoinnille, vedestä ja sen vaikutuksista ja myös kaikkein tärkeimmästä asiasta; ihmisen toiminnan vaikutuksesta elonkirjoon.

Aiheesta voi lukea lisää esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen sivustolta. (https://www.luke.fi/fi/projektit/biod)

Maaliskuun aloittajaisviisu

Talitintti maaliskuulla / mietti näin mielessään: / - Tahdon laulaa riemusuulla, / sävelmän uuden tään: / Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. ti-ti-tyy!

Kaiken talven pula juuri / ollut on talista. / Vaan ei auta suru suuri! / Paras lie laulella: / Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. ti-ti-tyy!

Luminietos alentuupi. / Jokohan kevät saa? / Koivun latvat punertuupi. / Tääkös mua hauskuuttaa! / Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. ti-ti-tyy!

Muuttolintuin laulukuoro / pian saa tännepäin. / Talitintin nyt on vuoro / antaa konsertti näin: / Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy. ti-ti-tyy!

                                 Martti Hela: Tiaisen konsertti Olavi Pesosen Laulukirjasta vuodelta 1952, 12. painos

kuva: Kirjatimpuri

Kirahvin sydän on tavattoman suuri

Sofia Chanfreaun kirjoittama ja Amanda Chanfreaun kuvittama teos Kirahvin sydän on tavattoman suuri (Giraffens hjärta är ovanligt stort) voitti vuonna 2022 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Sen on suomentanut Outi Menna.

Kirahvisaaressa asuu yhdeksänvuotias, täysin mielikuvitusmaailmassaan elävä Vega ja tyttärensä voinnista huolestunut, kiireinen isä. Äidistään Vega ei tiedä mitään. Ja sitten on isoisä Hector, joka ei ole lainkaan huolissaan Vegan mielikuvituksesta. Isä löytää pian itselleen naisystävän Violan, joka on Vegan mielestä jääkylmä ja jäädyttää hiljalleen isänkin.

Onneksi Vega saa itselleen kirjekaverin, Jannan. Sitten on Nelson Frans, joka asuu kaupungin laidalla sekarotuisen koiransa Flooran kanssa ja käy samaa koulua Vegan kanssa. Kavereidensa ja isoisän kanssa Vega pääsee mukaan seikkailuihin ja saa varmuutta omaan erityislaatuunsa. Teos vahvistaa uskoa siihen, kuinka ihmisellä on mahdollisuus selviytyä haastavista elämäntilanteista mielikuvituksensa voimalla.

Laskiaissunnuntai

Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget, / pakkasherra nurkissa jo paukuttaa.
Kaikki, jotka elää, unestansa herää, / suksin, kelkoin hangelle he kiiruhtaa.
Norja suksi jalkaan, joutukaa! / Kukapa se ensimmäisnä kiiruhtaa?
Punaposket hohtaa, laulut soi! / Laskiainen kaiken tämän riemun toi!

Terve, laskiainen, vanha ystäväinen, / lumikenkä, valkoparta huurteinen!
Sua odotimme, siksi riemuitsemme, / käyös ukko piirihin nyt kanssamme!
Kodin mäki varmaan aamulla / suksimäen parahimman tarjoaa!
Pullat sekä kahvit kutsuu, oi! / Laskiainen kaiken tämän riemun toi!

Hepo, juokse, virkku, helkyttele tiuku, / siskot, veljet ajelulle kiiruhtaa!
Sinisilmät välkkää, laulut, naurut helkkää, / työt ja toimet hetkeksi näin unhoittaa!
Siispä suksi jalkaan, joutukaa! / kukapa se ensimmäisnä kiiruhtaa!
Punaposket hohtaa, laulut soi! / Laskiainen kaiken tämän riemun toi!

  Helmikuu on tullut, suomal. sanat nimim. S. V., ruotsal. kansansävelmä

kuva: Kirjatimpuri

Samasta padasta I & II

Outi Väisäsen ruokakirja Samasta padasta I & II - Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun on teos, jossa aiemmin erilliset osat I ja II on sidottu samoihin kansiin. Kirja tarjoaa erilaisia reseptejä, vinkkejä ja mahdollisuuksia selviytyä kätevästi lapsiperheen arjessa vauvasta kouluikäisen ruokailuun niin, että sekä lapsen että aikuisen suuhun sopivaa maistuvaa syötävää voidaan valmistaa samalla kerralla. Reseptit on suunniteltu niin, että jokainen resepti sisältää aikuiselle neljä annosta ja vauvalle muutaman.

Kirjan parasta antia ovat ennakkoluuloton ruoka-aineiden kokeilu ja joustavuus, kasvisten runsas käyttö ja rento suhtautuminen ruokailuun. Sivuilta löytyy ruuanlaiton helpottamiseksi runsaasti näppäriä vinkkejä, joita ei ehkä itselle ole tullut mieleen. Kirjan taitto, onnistunut kuvitus ja selkeät ohjeet houkuttelevat perinteiseenkin kokkailuun nojaavan ruuanvalmistajan kokeilemaan erilaisia ja uusia yhdistelmiä.