Päästiinpä taas ystävien hyvässä peesissä ulkomaille Hämeenlinnaan ja Tampereelle, jotka molemmat ovat ihan mukiinmeneviä kaupunkeja Hämeen verkkaisessa maakunnassa.
Hämeenlinnassa tutustuttiin kylmältä kalskahtavaan paikkaan, linnan vieressä olevaan Vankilamuseoon, joka oli ihan nimensä veroinen paikka; sinne ei pitäisi konsaan kenenkään joutua oman elämänsä koukeroita selvittelemään.
Itse Hämeen linnassakin tuli käytyä, sehän on peräisin 1200-luvulta, joten ei ihan veres mesta. Siellä oli parhaillaan suomalaisen hopeaseppätaiteen taidonnäytteitä Hohto – suomalainen hopea 1600-1830 –näyttelyssä. Tuona mainittuna aikana Suomessa toimi 740 hopeaseppäverstasta. Näyttely on avoinna 4.11.2018 saakka. Esillä on todella taidokasta käsityötä ja voi vain kuvitella, miten paljon työtunteja taottuihin esineisiin on uhrattu. Tuskin on hopeaseppämestari, hänen oppipoikansa tai kisällinsä hopeaa takoessaan ajatellut, miten paljon menee ylitöiksi, kun on haluttu saada kaunista aikaiseksi. Hämeenlinnalaisen vuonna 1947 perustetun konditoria-leipomo Laurellin kahvila tarjosi gluteenittomia herkkuleivoksiaan, joita oli tiskin täydeltä tyypillisen kahvilatarjonnan kuivan pikkupullan sijasta. Ja entäs ne suolaiset piirakat!
Tampereella etsiydyttiin Vakoilumuseoon, jossa esiteltiin takavuosien kuuluisimpien vakoilijoiden elämäkertoja ja nähtävillä oli myös erilaista vakoiluun liittyvää arsenaalia - vain James Bondin kenkäpuhelin puuttui. Lauri Törni, Rosenbergit, Mata Hari ja monet muut vakoilusta syytetyt kuuluisuudet esiteltiin ja tulipa Hella Wuolijokikin tutuksi myös tältä kantilta. Museo on myös interaktiivinen; siellä voi kokeilla omia vakoilutaitojaan.
Emil Aaltosen museossa on parhaillaan Nykytaidetta Pyynikinlinnan kokoelmasta - näyttely, joka on avoinna 26.8.2018 saakka.
Kokonaisuutena Tampere näytti melkoiselta rakennustyömaalta monista eri kulmista katsottuna, ja se johtui siitä, että manselaiset ovat saamassa ihka oman ratikan, jolle kai edelleenkin mietitään sopivaa nimeä. Mitenkä olisi Tamspora?
