Sauna Paradis ja muita kylpylaitoksia

Luettiin Pirjo Hassisen uusin romaani Sauna Paradis. Teoksen naispuolisen kertojan isä oli omistanut yleisen saunan 1960-luvulla. Kirjassa katsotaan aikuisten kummallista, pelottavaa ja kiehtovaakin maailmaa kahden, samalla kadulla asuvan, noin kymmenvuotiaan lapsen, tytön ja pojan, silmin. Miten ja miksi näiden kahden ihmisen elämänpolut myöhemmin kohtaavat, siitä syntyy teoksen tarina.

Melkoinen Paradis on myös puulämmitteinen Kotiharjun Sauna Helsingin Kalliossa. Kiukaan koko, löylyjensä tuimuus ja vielä saunomisen jälkeen varustettujen toipumistilojen ylenpalttinen yhteisöllisyys aiheuttavat kävijälleen sellaisen henkisen ja hengellisen euforian, että hyvä kun sieltä jaksaa kotiinsa kukin kammeta. Mainio on myös Kuusijärven iso savusauna Vantaalla tervantuoksuineen ja persoonallisine kävijöineen. Laatuisa sauna löytyy myös Tapaninkylästä ja Niska-Pietilän pieneltä kylältä rajan pinnasta. Saunoja siis on, joka niemessä, notkossa ja saarelmassa, kunhan löytyy löylyttelyn kestäviä!

Kalle Väänäsen Sanarrieskoo-teoksen Saanassa-runo osaa kertoa saunomisesta kaiken oleellisen, myös sen kielellisen eksotiikan. Kirjatimpuri tarjoaa tarvittaessa suomennosapua :

"Jo saanasta kuuluu se vastar roeske, / jo kuuluu roeske ja huike ja loeske / ja litisöö ja lätisöö vesj, / kun työntäävyt sissääj jo kuumaah höyryyn. / Ka, ka, jopa pittäähi paenuva köyryyn / koko sinun kommeutesj. / Sieltä sellaeneh hönkä se vastaan tulloo, / että seisaallee iham meinoo sulloo. /

Eipä kestäjskää siinä nahkaset lasten. / Se löyly ol lyöty iham miehiä vasten. / Jopa on, jopon äkästä ja kuumoo. / "Tule poes, tule poes vua yhtee illoo", / renk-Jussi se laateilta tuumoo / ja viereesä tekköö jo tilloo. /

Vuan ku hivenel loejot ja ähkät vähä / ja haatelet pintoos arkoo, / nii alkaapa tottuva kyjtiin tähä. / Ja kum pinnasta hik siinä karkoo, / nii yhtää ennee et vastaam paa, / vaekka kapan taekka kaksii huiskaattaa / tuonne kihisevän kiukoon kivviin. / Ja kiuvvos se löylyä työntää ku äessään. / Vuaj jopa om miehillä vastat käessään / ja laateille istuu ne rivviin. / Ja sillon se vasta tok nahkoo kyssyy / ja sillo om mies, joka matkassa pyssyy, / kun kilivalla alakaa ne kylypee. /

Ja voe sitä tuimoo tahtia, / sitä vastaj ja löylyn mahtia! / Jo on hirveetä höyry ja hutke! / Kyllä lähtöö kylistä kutke, / ja nöyrtyypä mies, vaekka miten oes ylypee / ja miel miten täänäsä intoo, / ku oekeen se löyly jo polttaa pintoo, / ja alakaapa, alakaapa katella vua, / eikö jotennii ihteesä alemma sua. /

Ja saanan vieressä seunustalla / on penkki sen tuuheen koivun alla. / Niin, kukapa ei meistä koetellu oes / sitä mualiman parraenta paekkoo. / - Niin nyttii, kun saanal löölystä poes / yks toesesa jäläkeen ne kaekkoo, / niiv voe sitä makkeeta naatintoo / siinä saanan seinustalla! / Eipä tok, eipä muuta sev vertaesta oo / tämän mualiman kannen alla. /

Ja siä on niin laahkee ja herttanen, / se on niikul lämmintä maetoo. / Jopa soma on istua immeisen / siinä penkillä iliman paetoo / ja kahtoo, ku aarinko laskiissaa / tuota järver rantoo kultoo, / ja nöpöstellä paljaalla varpaallaa / tuota märkee ja lämmintä multoo.

Niiv vähitellen siihej jo istumaan / yks toesesa jäläkeen ne viäntää, / ku Ierikka isäntä se laateiltaan / nii ärreellä iänellä iäntää: / "Missee ne immeiset kaekki om, missee, / että saes vähä tuota löylyä lissee? /"

Sauna Paradis.jpg