En suostu

on norjalaisen Per Pettersonin tänä vuonna suomeksi julkaistun, Katriina Huttusen suomentaman romaanin nimi, ja onhan se nyt aivan pakko lähteä selvittämään, mihin joku  romaanin henkilöistä ei oikein suostu. Kahden lapsuudesta tutun miehen tiet kohtaavat yllättäen kolmenkymmenenviiden vuoden jälkeen ja aikajanalla ollaan tuon kohtaamisen jälkeisenä päivänä, tosin takaumien kautta eletään siihenastinen elämä kummankin ja myös lähipiirin osalta. Ihan uskomattoman tarkan, kuvailevan ja analyyttisen kerronnan taitaa kyseinen kirjoittaja, jolta on suomennettu aikaisemminkin kaksi romaania Hevosvarkaat ja Kirottu ajan katoava virta. Mihin kirjassa ei suostuta, sitä ei kirjatimpuri tietenkään kerro ihan mahdollisten lukijoiden jännityksen ylläpitämiseksi.

Mihin kirjan nimi En suostu soviteltaisiin kirjatimpuroinnissa tällä hetkellä? No ei ainakaan suostuta vajoamaan melankoliaan, vaikka "taivas itkee sadoin pisaroin" ja "ränneissä lähdön suolavesi runsaana lorisee", kesän lähdön tietenkin. Kurahousut vain jalkaan, kumisaappaat esiin, sydvesti päähän ja Haltialan pellolle, sillä siellä järjestetään juuri tänään ja huomennakin ainakin katsojille ilmaiset kyntämisen SM-kilpailut, ja sellaiseen tapahtumaan ei kannata nappaskengillä altistua. Älyttömän hienoja traktoreita siellä pellolla sulassa sovussa keskenään haastelee ja niiden vieressä kirkkaina kiiltävät aurat, aatrat, jyrsimet, torsimet, karhit, vääntimet ja kääntimet sun muut menopelit. Maajusseilla on näköjään aika lailla isommat työkalut kuin timpureilla, mutta on isommat aarit ja hehtaarit hoidettavanakin. Mitäs se vanha kansa nyt sanoisikaan:- Tyä tekijäänsä kiittelööt.