Syksyä ja Clouds of Sils Mariaa

"Syys on synkkä kolkko, pikkulinnut lensi pois. Kylmä niillä ollut ois", laulettiin optimistisen lohdullisesti ennen muinoin L. Parviaisen laulukirjassa. P. J. Hannikainen näki syksyn samalla tavalla positiivisesti kuin Parviainenkin: " Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee. Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee. Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään. Tänne tänne jäädä täytyy syksyhyn ja pimeään." August Ahlqvist Oksanenkin laittoi aikanaan oman osuutensa ankeuden pivoon: "Syksyn kolkko, synkkä ilta kattaa kaupungin ja maan, raskahasti rannan aalto vastaa kuusten huminaan." Joten eipä liene ihme, jos taas pyritään tarraamaan syksyn melankoliaan kuin hukkuva heinänkorteen, kun on niin hyvät sinne johdattelijat jo kansallisessa lyriikassa.

Oikeasti syyskuu aloitettiin valoisissa ja lämpimissä tunnelmissa säiden ja elämisen energian puolesta. Sille hurraat! Mitkä mahdollisuudet alkavalle harrastus-, opiskelu- ja työkaudelle ovatkaan tulossa!

Käytiinpä alkajaisiksi katsomassa Espoo Ciné -festivaalin päätöselokuva, Clouds of Sils Maria, joka kertoo kahden naisen välisestä suhteesta, pääosissa Juliette Binoche ja Kristen Stewart. Rakenteellisesti elokuva oli näytelmää näytellään näytelmässä -kokonaisuus, josta myöhemmin ajateltiin, että ehkä tiivistäminen olisi tehnyt gutaa tässäkin tapauksessa, kuten niin monta kertaa on kirjallisuuden laita. Laadukas näyttelijäntyö kantoi onneksi hyvin vaikeiden kohtausten yli, joten ihan on ok, että he ovat palkkansa ansainneet. Puupenkkikatsomoon kyseinen esitys ei istu.