Huomenna huomenna, ei tänään...

Samuel Beckettin, absurdin teatterin taitajan (1906 - 1989) Huomenna hän tulee -klassikkonäytelmä kuvaa odotusta, joka ei täyty. Kaksi henkilöä, Vladimir ja Estragon, odottavat mystistä Godot'a, joka ei koskaan saavu. Ohi kulkee vain eräs herra Bozzo, hänen kantajansa ja viestiä tuova paimenpoika. Näytelmän hivuttava tapahtumattomuus kysyy nykykiireisen  katsojan kärsivällisyyttä, mutta se palkitaan lopuksi sammiollisella kysymyksiä, jotka eivät jätä kylmäksi eivätkä rauhaan pitkään aikaan.

Kohta kaikki alkaa on Sari Pullisen juuri ilmestyneen esikoisromaanin nimi. Se kertoo paljon romaanin sisällöstä, joka kuvaa triangelidraamaa sen toisen naisen näkökulmasta. Se kertoo odotuksista, toiveista ja haaveista, lupausten pettämisestä, yksinäisyydestä, rehellisyydestä, valheesta ja lopulta selviytymisestä. Se kertoo siitä, mitä seuraa kulissien kaatamisen jälkeen ja toisaalta siitä, millaista on, jos toinen osapuoli jatkaa elämää kaatamatta kulisseja, ja mitä nämä ratkaisut kunkin ihmisen elämään vaikuttavat. "Vaativinta on elää omien valintojensa kanssa", sanoo muuan teoksen henkilö, ja voitaneen ymmärryksellä allekirjoittaa kyseinen toteamus.

Miksi nyt sitten muistuikin  mieleen Pullisen kirjaa lukiessa myös Beckettin näytelmä? Kyvyttömyys ottaa vastuu omasta elämästä, vastuun ottaminen, sen kantaminen tai kantamatta jättäminen on ikiaikainen teema ja mietityttää niin monen asian yhteydessä. Haaveilu ja parempien aikojen odottelu on yleisinhimillistä, mutta joskus se vie kokonaisen elämän, jos toisenkin. Ku mittään ei tapahru! Tulis eres tuluva!