Uusin voimin päin tyrskyävää aallokkoa

Jo yli puoli vuotta entisestä remontista ja vasta nyt ollaan aloittelemassa uutta! Näin ihmeellistä on rintamamiestöllin remontointi. Tämäkin remontti lienee syytä kirjata muistiin, että ei joskus vanhoilla päivillä ihmettelisi, mihin ne tunnit, päivät ja vuodet oikein hurahtivat ikäänkuin tekemättä mitään.

Lähtötilanne laukesi maaliskuussa, kun yllättäen tuli ilmoitus energiayhtiöltä, että nyt olisi saatavissa kaukolämmitystä tällekin nurkkakunnalle, siis periferiaan. Sitä tässä ollaankin odoteltu ja kyselty, jo noin viisi vuotta ainakin. Ja aina on vastaukseksi sanottu, että putket ovat liian ohuet eikä lämpöä siis tule tarpeeksi vaivaisia luita lämmittämään. Jotta sen vuoksi ei siis tule liruttamallakaan sitä lämpöä.

Mutta nyt ovat asiat toisin: putkea pakkaa tulemaan jo ihan lähimaastossa! Kaivuri kaivaa entisestäänkin ruhjoutuneen kinttupolun laitaa auki väellä ja voimalla. Miten sitä sanottaisiinkaan: - Käy eespäin kone voimakas, sa kunnes yllät meidän tölliin asti!

Ennestään jo epäilevänä Tuomaksena ja paatuneena kyynikkona ajatellaan kuitenkin, että ei nuolaista ennen kuin tipahtaa eikä etukäteen voi tietää, kuinka kauan remontti taas kestääkään, vaikka kaikenlaista on luvattu. Sen vuoksi ja todistaakseen sekä sisälukutaitoa että kaukolämpöremontin mahdollista kestoaikaa otettiin kirjahyllystä luettavaksi opus, jota ei ole saatu koskaan luetuksi edes puoleenväliin. Tämä opus on Leevi Lehdon tänä keväänä upeasti uudelleen suomentama – suomennos vei Hesarin kertoman mukaan aikaa kymmenen vuotta! – James Joycen Odysseus, mutta tosin vanha versio Pentti Saarikosken suomennoksena. Tammen keltaisen kirjaston kirjassa on vaatimattomat 720 sivua pienellä präntillä, niin että jo etukäteen hirvittää, mutta tuumasta toimeen. Lyödään vetoa yliminän kanssa ja kaukolämpöporukkaan uskoen, että ei ehditä lukea kirjaa kokonaan, ennen kuin lämpökattila jo pörisee kellarin konehuoneessa. Pankaas pojjaat siis nyt töpinäksi sen methodputkiston kanssa, että voitatte vedon!