Unikekokin heräisi näin ihanaan päivään

Maalari työskentelee etupihan terassilla, eristäjä touhuaa kellarissa lämpöputkien parissa, piällysmiesosasto touhuaa tietokoneen kimpussa, elämä rulettaa näin Unikeonpäivänä. Tähän sopiva kirjallinen aihe voisi olla vaikka Frans Emil Sillanpään Nuorena nukkunut Silja, joka ei suinkaan ollut erityisen uninen tytär.

Kirjaan Unen veräjä on auki (toim. Leena Sippola ja Laura Virkki) on koottu runoja unista ja unennäöstä. Vaikuttava Marja-Liisa Vartion runo Yö vie unen maisemiin: "Oi yö oi meri äärettömin ulapoin/oi miten kevyesti vesi kantaa lastaan/ja miten lempeästi mainingit/keinuvat päivän lävistämää rintaa vastaan.//Oi yö oi mustakukkaisien kaislain laulu/oi soivat holvit kahta puolta kaareutuin/kun yhä loitommaksi merta pitkin/pois päivän rannasta pois määrätönnä uin."

Tuollaiseen uneen voisi viivähtää pidemmäksikin aikaa, mutta onneksi päärustinki on ohjelmoitu siten, että kaula nostaa sen aina ennen pitkää ihmettelemään maailman menoa.