Ulkokierteestä sisäkierteeseen ja takaisin

Palataan taas todellisuuteen eli arkisiin peruskorjausongelmiin, tässä tapauksessa hyvin pieniin ja vaatimattomiin, mutta ei suinkaan mitättömiin. Tapahtui nimittäin männä päivinä, että keittiön vesihanan sekoittaja katkesi yhtäkkiä ja yllättäen, ihan ikääntyneenä ja täysin palvelleena. Kun sitä katseltiin viikonpäivät ja laskea loruuteltiin hulvatonta vettä tiskialtaaseen, tuli lopulta pakkotilanne mennä taas rautakauppaan ostoksille.

Etsittiin keittiön alakomerosta rikkonaista suutinta, mutta koska näppärät kädet olivat mitä ilmeisimmin siivonneet rikkonaisen suuttimen alta aikayksikön roskikseen, ei ollut mallia, mitä näyttää. Mentiin siis arviolta ja summan mutikassa ostamaan uutta. Ja löytyihän niitä. Oli vempainta jos jonkinlaista, ja suuttimiakin joka lähtöön. Pyydettiin ystävällistä myyjää avuksi. Hän neuvoikin oikean hyllyn ja löysi sieltä ihan sopivan näköisen osasen, joka maksoi joitakin euroja, ei siis kallis investointi. Samalla ostettiin saunan pesuhuoneeseen uusi suihkunpää, kun niitäkin oli sopivasti saatavilla.

Kotona sitten huomattiin, että keittiön hanan suutin olisi pitänyt olla ulko- eikä sisäkierteellä, jollaista seikkaa ei tullut puodissa edes ajatelleeksi. Nyt kun tarkemmin mietittiin, niin tottahan se olisi pitänyt itsekin huomata tarkistaa ennen kauppaan lähtöä. Onneksi ei tullut avattua kaupan pussia, joten sen saisi varmasti palautettua.

Pesuhuoneen suihkunpään vaihto uuteen ei lopettanut sen vuotamista, joten syyn siihen piti olla syvemmällä. Saatiinhan nyt kuitenkin uusi ja kauniisti kromattu vehje kylppäriin. Siispä takaisin rautakauppaan pientä osasta vaihtamaan. Tälläkin kerralla osui silmiin tosi ystävällinen myyjä, joka lähti etsimään oikeata osaa. Sehän löytyi pitkän etsinnän jälkeen toisten, erimallisten osien takaa, josta sitä ei olisi itse edes osattu etsiä. Samalla myyjä kertoi pesuhuoneen suihkunpään vuotamisongelman johtuvan varmaankin sekoittimen jousen väsymisestä tai sekoittimessa olevan ”lautasen” kulumisesta, joista ei tietenkään oikein ymmärretty mitään, ennen kuin myyjä näytti konkreettisesti tietyt osaset laitteen sisällä.

Eipä noita tule työkseen katsoneeksi, joten on ihan hyvä, että joku kertoo niistä tarkemmin. Rautakaupassa kun on kuin norsu lasiliikkeessä, ei tiedä, mihin suuntaan suunnistaisi. Mutta onneksi löytyy myyjiä, jotka neuvovat oikealle tielle. Ja mistä näin hyvä rautakauppa sitten löytyy? Tietenkin Oulunkylästä, jo aiemmin mainittu K-rauta, josta löytyy asiansa osaavia, ystävällisiä myyjiä.

Kirjallinen kulttuuri odottaa hyllyssä, mutta musiikin mukana siitäkin on saanut osansa. Oltiin Tallinnan laulujuhlilla, jossa noin 150 000 muun kokijan kanssa kuunneltiin noin 30 000 laulajaa Piritan laululavalla. Siinä oli kuoroa kerrakseen. Tanssijat esiintyivät toisella lavalla, ja heitäkin oli noin 10 000 polkkaajaa. Joka viides vuosi järjestettävät laulujuhlat ovat virolaisille perinne jo 1800-luvulta, joten kansa osaa kunnioittaa ja vaalia perinteitään. Tuli samalla taas mieleen Lydia Koidula ja hänen runoutensa, jota virolaiset rakastavat, Mu isamaa on minu arm muiden muassa.

Lydia Koidula.jpg