Tuule tuuli leppeämmin

Kesäkuun ensimmäinen kokonainen viikko on jo puolessa. Seurataan intensiivisesti kirjoitustöiden ohessa energiayhtiön miesten uurastusta ojan kimpussa. Tulee ensin yhdenlainen kaivuri ja sitten tulee toisenlainen kaivuri ja sen jälkeen kolmannenlainen kaivuri. Se eka kaivuri kaivaa ensin asfaltit irti ja sitten se toinen kaivuri kaivaa vähän maata ja sitten se kolmas kaivuri kaivaa vähän enemmän maata, ja kaikki siitä samasta kuopasta.  Kaivaminenkin on jo niin hienosyistä hommaa, että siihen tarvitaan monenlaisia laitteita. Ennen oli se Suo, Kuokka ja Jussi ja siitä sanotaankin, että se lause sisältää yhden suomalaisista perusarvoista Sven Tuuvan uurastuksen ohella. Mutta ei panna sentään pahaksi näitäkään uusia laitehärpäkkeitä, joilla homma hoituu käden käänteessä.

Kaukolämpöä odottelevan aika on pitkä, varsinkin näin viileänä keväänä, kun ulkolämpötila on hädin tuskin +4 ja sisälämpötila öljyn loppumisesta johtuen suunnilleen saman verran, ja ulkona tuulee pohjoisvihurilla. Lohdullista tässä on se, että voi eläytyä kesämökkitunnelmaan ihan kotoa käsin. Ovat mummon kutomat vanhat pässinpökkimäsukatkin olleet taas tarpeeseen. Villa se on, joka ihmisen tiellä pitää – rankimmissakin olosuhteissa.

Ilpo Tiihonen on kokoelmaansa Arjen armada kirjoittanut runon Tämä vilu, joka voisi nuoruuden sijaan yhtä hyvin kuvaa tätä tilannetta, jossa eletään ilman lämpöä: "Nuoruuteen kipeään/valuttaa jodilamppu luistinradan yllä./jää peittyy sekunneista. Kipinät!/Tuliset linnut jaloista pilviin kiitävät/ja pellonhankeen putoaa enkeli./Selkä edellä./Kuvasi."