Taide-elämyksiä ruohonleikkuun motivointiin

Tuli paahtava kesähelle ja oli pakko lopettaa ruoholeikkuu piskuisella sähkökoneella. Sinänsä ansiokas Black and Decker – malli, mutta vetää niin kapeata siivua, että siihen turhautuu ennen pitkää. Siksipä hankittiinkin ympäristöystävällinen bensaleikkuri kirppikseltä. Muuten hyvä ja kauniin värinenkin, mutta kotiinsaatettuna huomattiin, että se ei toimi. No, eikun korjaamaan, eihän se rakettitiedettä ole ruoholeikkurin korjaus tällaisessa remonttifirmassa.

Riuhtomalla sitä ei saatu käyntiin. Huomattiin, että bensatankin korkki vuotaa. Siispä ei kun Oleniuksen koneliikkeeseen ostamaan korkkia. Liikkeessä neuvottiin – muuten uskomattoman hyvä palvelu – että jos ei korkin vaihto auta, niin sitten on vaihdettava kaasuttimen kalvot, niitä on kaksi kappaletta. No, vaihto ei auttanut asiaa ja niin mentiin kotoa takaisin liikkeeseen ostamaan kaasuttimen kalvoja ja ostettiin samalla tulppakin, varmuuden välttämiseksi, jotta että säästytään kolmannelta kauppakeikalta. Eivät auttaneet kalvotkaan. Tulppaan siis käsiksi. Mutta tulppa ei irronnut, koska ei ollut avainta. Siispä ostamaan tulppa-avainta Biltemaan. Samalla matkalla ostettiin viisaan neuvon mukaan myös 30-oktaanista nelitahtiöljyä, niin että säästytään taas yhdeltä lisäreissulta. Niin ja ohimennen putsattiin myös öljyinen ilmansuodatin, joka neuvottiin myös tarkistamaan. Mutta kone ei käynnistynyt, mitä nyt häviävän pienen hetkosen putputti. Niin että alkaa tulla hintaa edulliselle leikkurille, etenkin, kun varsinaista elonmerkkiä siinä ei ole havaittavissa.

Ei auttanut muu kuin lähteä kaupungille päätä viiluuttamaan. Käveltiin ensin Taidehalliin katsomaan Sakari Marilan isoja maalauksia kukista ja Luthereista, siis Marteista. Hienoja, upeita, vaikuttavia! Sieltä mentiin Finnkinoon katsomaan Wes Andersonin ohjaamaa The Grand Budapest Hotel -elokuvaa, iloittelua ja irrottelua, joka sai kokonaan unohtamaan sen tosiasian, että ruohonleikkuri korisee kotipihalla eikä käynnisty manaamallakaan. Naapurikin ajelee päältäistuttavallaan ja katselee säälinsekaisella nautinnolla, kun jossakin pihassa, en sano missä, korjataan vanhaa romua viikkokaupalla.

Pitäisikö siirtyä kunttaan? Ei tarvitsisi leikata ruohoa, voisi vain kasvatella kanervia ja puolukoita kotinurkissa ja loikoilla ulkodivaanilla sillä aikaa kun naapurit tuskailevat pihanurmiensa kanssa. Kuntta on päivän sana, ellei sitten innostu betonilaatoista. Niitäkin ovat puutarhakaupat pullollaan ja sen lisäksi vielä parvekelautoja ja puisia pihalaattoja. Yhdellä rykäisyllä saatettaisiin piha sellaiseen kuntoon, että kapinen ruohonleikkuri saisi mennä sinne, minne kuuluukin – ruohonleikkureiden, ei taivaaseen vaan sinne alaosastolle. Mutta kun mutta – vihreä on niin kaunis ja energiaa tuova väri, että sitä ei saateta millään kammeta pois pihalta – olkoonkin, että sen  niittäminen tuottaa niin paljon vaivaa ja vaikeuksia.

Vihreä.jpg