Sampo - maailmanlopun kone on nyt täällä

Käytiin salaa eilisiltana kurkkaamassa tyhjennettyyn lämmönjakohuoneeseen ja mitä näimmekään! Uutuuttaan kiiltävä ihmehährveli kymmenine hanoineen ja venttiileineen seista jökötti seinällä ja tervehti meitä silmiä häikäisevällä kiillollaan. Kytkentäkaavion siansaksa oli liitetty koneen alaosaan. Yleisesti tunnistettavaa oli vain punainen paisuntasäiliö, joka tiedettiin tuommoisiin laitteisiin kuuluvaksi jo edesmenneen öljykattilan ajoilta.

Ja työntekijä tuli kuin nakutettu kello kahdeksan reikäreikä. Aletaan taas uskoa kotimaisen työvoiman ammattitaitoon ja ajalliseen täsmällisyyteen. Ja puoli yhdeksältä tuli poraria kolmen miehen voimin, ja seiniin ilmestyi reikiä sinne ja tänne, niin että tulevat putket mahtuvat kulkemaan.

Puolilta päivin tuli jo viime lauantailta tuttu putkimies, joka jatkoi lauantaista uurastustaan ja laittoi putket kellarissa huoneesta toiseen ja lopulta sinne kaikkein tärkeimpään eli lämmönjakohuoneeseen saakka. Hän tosin joutui vaihtamaan putket vasenkätisestä oikeakätiseen tekemällä pienen koukkauksen, koska ne tulivat kadulta väärinpäin. Tuollainen koukkaus ei näyttänyt olevan ihan pikkujuttu silloin, kun sen joutuu tekemään rautaputkesta. Helppohan se olisi vääntää vaikka muoviputkesta, mutta rauta taitaa olla hieman eri kaliiperia. Oltiin työnjohdollisena esimiehenä ja käytiin tarkistamassa kiitettävä jälki, kun putkimies vihdoin illan hämärissä lähti kotipuoleen. Samoin teki urakoitsija. Ihmeteltiinkin siinä porukalla, miten he oikein jaksavat viikosta viikkoon vääntää sellaisia työaikoja. Ja olla vielä ihan hyvällä tuulella.

Kake.jpg