Lukuiloa ja kirjakasta uutta vuotta!

Nyt on sitten saatu mennyt vuosi hautaan rotyylin- ja rikinkatkuisen ilta- ja yöjuhlinnan jälkeen. Ja sinne se jouti mennäkin! Uutta pukkaa tilalle tunti tunnilta ja sen vuoksi kannattaa olla taas toiveikas ja aloittaa kaikki alusta tai jatkaa, kuten myös tämän blogin kirjoittamista.

Itse talossa ei peruskorjausremonttia tehty viime vuoden aikana ollenkaan, mutta muuten tehtiin kylläkin. Tarkoitetaan fyysistä ja psyykkistä peruskorjausta, jota nyt pitääkin ryhtyä tekemään aika aktiivisesti. Fyysisellä peruskorjauksella tarkoitetaan ahkeraa salilla, jumpassa ja lenkillä käyntiä, joka alkaa näkyä myös jaksamisessa. Ja hyvä niin. Psyykkistä kunnostusta sen sijaan tehdään enemmänkin lukemalla, lukemalla ja taas lukemalla ja siinä välissä elokuvissa, näyttelyissä ja teatterissa käymällä. Siitä nyt jatketaankin tämän uuden vuoden puolella enemmän, uusia rakennusremontteja odotellessa, joita niitäkin on jo suunnitteilla.

Kun kerran nyt siirrytään kirjallisuuteen takaisin, ei voi olla mainitsematta joitakin kirjoja, joihin on nyt syksyn aikana tarrattu. Tuo kirjastolaitos on vain niin loistava keksintö, että sen parempaa ei löydy! Monet kiitokset yhteiskunnalle, että se on järjestänyt meille ilmaisen mahdollisuuden lukemiseen, tiedon hankintaan ja virkistymiseen kirjojen, elokuvien ja musiikin avulla.

Puolisen vuotta odoteltiin ja sitten saatiin vihdoin käsiin V. Artin Runoanalyysi ja runotekniikka – opus, jota piti lukea tosi tarkasti, jos haluaisi saada soinnikkuutta omiin teksteihinsä. Ensin näytti kyllä siltä, että teos on täyttä hepreaa, mutta hepreakin avautuu, kun jaksaa ponnistella. Sen jälkeen pitäisi vielä pystyä korjaamaan omia tekstejään. No, se onkin sitten jo toinen juttu.

Löydettiin kirjastosta myös pieni, mielenkiintoinen kirjanen, tanskalaisen psykologin Bent Falkin Auttajan peili. Tämä kirja lupaa tehdä hyviä kysymyksiä ja yllättäviä vastauksia auttamistyötä tekeville. Se sopii luettavaksi kenelle tahansa, jonka lähellä on henkilöitä, jotka tarvitsevat jossain elämän vaiheessa kuulijaa. Niin että ei heti, kun toinen ihminen kertoo huolensa ja ahdistuksensa, alkaisi tarjota hänelle omia neuvojaan, jotta pääsisi eroon omasta ahdistuksestaan ja syyllisyydestään. Falkin kirjan mukaan hyvä auttaja on tietyssä mielessä tietämätön, laiska ja itsekäs. Hän ei ryhdy pelastamaan autettavaansa, vaan on kanssakulkija hänen kriisissään. Kirjasta tulee mieleen Martti Lindqvistin takavuosina kirjoittama Auttajan varjo, jossa valotetaan tätä samaa asiaa hieman eri näkökulmasta.

Alice Munron novellikokoelmat Julkisia salaisuuksia, Liian paljon onnea ja Hyvän naisen rakkaus varattiin tietysti heti kirjastosta, kun hän sai Nobelin palkinnon, vaikka oli niistä joku luettu jo aikaisemminkin. Kateeksi käy hänen tarkkanäköisyytensä ja uskomattoman elävä kielensä. Siitä kiitos kääntäjä Kristiina Rikmannille, koska luettiin kirjat suomennettuina.

Syksyn 2013 todella kiinnostavia tuttavuuksia ovat olleet esimerkiksi seuraavat teokset:

Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea on kirjeromaani. Se kertoo kirjeistä, joita Saksasta Pariisiin 1800-luvulla omaa elämäänsä paennut nuori mies kirjoittaa Pariisista rakastetulleen. Suunniteltu taiteilijan ura unohtuu, mies saa paikan kirjeenvaihtajana ja muuttaa 1900-luvun alun Berliiniin. Syttyy 1. maailmasota 1914 ja päähenkilö joutuu lähtemään maasta. Hän matkustaa Kaukoitään ja hänen tragediansa syvenee syvenemistään. Tarinan viimeiset kirjeet mies kirjoittaa Bernburgissa vuonna 1936. Vuonna 2012 kirjeet löytää sukulaismies, joka opettelee ymmärtämään itseään ja sukupolvesta toiseen siirtyvää ahdistusta ja elämänpelkoa ja tajuamaan sitä, että kaikki ihmiset on edellisistä ihmisistä tehty. Hieno kirja, upea lukukokemus.

Antti Tuomaisen Synkkä niin kuin sydämeni on äidistä ja pojasta kertova rikosromaani, mutta ei pelkästään sitä. Se on samalla myös kertomus siitä, että ellei menneisyyttään ole käsitellyt, se elää ihmisen sisällä ja tekee erilaisia tekosiaan, joita itse ei edes aina ymmärrä. Siinä mielessä nämä kaksi mainittua teosta, vaikka ovatkin lukukokemuksena ja tyylillisesti erilaisia, puhuvat hyvin samankaltaisesta aihepiiristä.

Too Much Happiness.jpg