"Ole tyhjä vain, ole auki vain..."

Viikon takaisesta edellisestä päivityksestä kehitys on kehittynyt seuraavaan suuntaan: on käyty muuraamassa lämpöputkien reiät umpeen ulkopuolelta, eristetty ulkopuolen seinä, tuotu hiekkaa putkien päälle, kaivettu katua auki toisesta suunnasta… Työn äänet kuuluvat päivittäin aamuvarhaisesta iltamyöhään. Eivät taida miehet tänä kesänä lomaa pitääkään?

Eilen tuotiin kaivurilla kuopan täytteeksi upeanväristä sinistä savea, sitä samaa, jota siinä jo ennestäänkin oli ollut, vain eri paikasta. Kaivurin kauha tasoitti saven ja nosti pensasaidasta irti otetun 200-kiloisen orapihlajatupaksen takaisin entisille sijoilleen. Työ lähestyi täydellistä, niin on nyt aita taas somasti sojollaan. Sitten vain kylvämään heinänsiementä kaivannon kohdalle ja pian ei kukaan arvaa, että siinä on kaivantoa koskaan ollutkaan.

Öljysäiliön tyhjentäjiä ja pesijöitä odotellessa luettiin hieman eteeristä runoutta Aaro Hellaakoskelta, jota siteerattiin tuossa otsikossa. Siltä kai se öljysäiliöstäkin tuntuu, kun avataan säiliö, otetaan öljyt pois ja pestään koko hoito sisältä, että saadaan ympäristöluvat kuntoon. Aaron hieno Ilta-runo ansaitsee tulla kokonaisuudessaan kirjatuksi:

"Kun rauhallisena tummuu ilta
ja oksien alla hämärtyy.
Kysy taivaan pitkiltä tanhuvilta
mist' on tämä lahjoitettu ilta
ja missä on tyyneyteesi syy.

Oli aivan turhaa ja tuskallista
luo salaisuuksien ponnistaa.
Se on loppumattoman louhimista,
se on pohjattomuuden luotaamista,
se on kysymysmerkkien seulontaa.

Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi.
Ole tyhjä vain. Ole auki vain.
Suo salaisuuksien tulla luoksi
tai haipua niinkuin pilvet juoksi
yli metsän latvojen humisevain.

Suo silmien paistaa, henkien tuulla
läpi tuntosi valvovan tuokion.
Vain hiljaisella on korvat kuulla.
Kun askelet hiipivät porraspuulla
vain odottajan ovi auki on."