No onkos tullut talvi nyt kesän keskelle?

Vakavana kuunnellaan murtuvan bitumin ryskettä ikkunan alla. Siinä lentää kallista asfalttia kautta öljysoraa (ei ole koskaan selvinnyt, kumpi on kumpaa) tonneittain kuorma-auton lavalle ja työmiehet sen kuin kuuntelevat työn ääniä oman valintansa mukaan tietenkin ilman kuulosuojaimia. Ei kuulune heidän korvissaan pian isommankaan sirkan sirittely tuolla menolla.

Minne katosi omppu-aurinkoinen tuolta idän taivaalta? Sää kylmenee kylmenemistään, vaikka eipähän tuo haittaa, kun on pakko istua koneen ääressä tekemässä kevään viimeisiä töitä (jotka tosin jatkuvat vielä kesälläkin). Ja toisaalta sitten, kun saadaan energiayhtiöltä ukaasi tyhjentää ylipursuava, vain ehdottoman välttämättömiä tavaroita sisältävä autotalli kaikesta rojusta (kuten yhtiön edustaja kävi toteamassa ykskantaan), on aivan sama, sataako vai paistaako, kun paiskitaan töitä ummehtuneessa, perunakellaria muistuttavassa autotallitilassa. Luultavasti oloa vain helpottaisi, jos taivas aukeaisi ja sieltä sataisi räntähötäleitä pilvin pimein.

Voisi oikeastaan tehdä kuten Raymond Queneau teoksessaan Tyyliharjoituksia, että kirjoittaisi saman tienavaamistarinan 99 eri tyylillä. Jos matkisi Queneauta, siihen menisi vaivaiset 30 vuotta, joka ei ole aika eikä mikään tässä kiireettömässä maailmassa.