Ne jyrää meitin

Aamuinen linnunliverrys jäi kakkoseksi, kun tuli seuraava kellertävä työkone jyskyttämään kotikadulle, mutta ei valiteta, se tietää ennen pitkää tapahtumien runsautta tällekin kulmalle. Luettiin työn lomassa Annelis Verbeken romaania Kalanpelastaja, joka kertoo kaloihin hurahtavasta naisihmisestä, joka sitten sekoaa niihin lopullisesti kuin se muinoin tunnettu Summanen pöksyihinsä. Ei kalan- vaan kesänpelastajaa nyt kyllä kaivattaisiin näillekin kulmille, kun taivaalta tulee taas ropisten vettä eikä sisälläkään tarkene ilman villasukkia. Lyhyt- ja vähäluminen on tottavieköön tämä suvinen kotimaa. Mattopyykillekään ei arvaa lähteä, etteivät kohmetu märät matot loppukesäksi narulle. Olisikohan taas asenteenkorjaus paikallaan, kun alkaa ahistamaan tämä keli?

Kalanpelastaja.jpg