Moni kakku päältä kaunis, paljon on silkkoa sisällä

Päätettiin  – tuskallisen ja mieltä painavan tammikuun härkäviikkojen toimettomuuden keskellä – ryhtyä sisäremonttiin. Nyt kun töllin ulkokuori paistaa kuin Naantalin sikopahnan linkku, voidaankin siirtyä sisätilojen ootraukseen.

Lähdettiin suunnittelemaan yläkerran huoneiden uudelleen maalausta. Katto pitäisi saada valkoisen hohtavaksi entisen puupanelipinnan sijaan. Lakatako se vai maalata panelimaalilla? Tuo lakatako kuullostaa japanilaiselta sanalta ja siihen voisi lisätä vielä sanan, niin saisi japanilaisen maalarin ikuisen eeppisen kysymyksen: lakatako kotihima tai saneliko panelisi.

Lattia, joka parinkymmenen vuoden kulutuksen jälkeen näyttää vain hieman kynnospeltoa vaaleammalta, sekin voisi saada ylleen uudet vermeet, siis valkoisen puhtoisen maalipinnan. Lattialistat muisteltiin maalatun aikoinaan kiireessä valkoisiksi suoraan vanhan lakatun pinnan päälle, joten niissäkin ajan hammas on alkanut jyystää näkyviin entistä pintaa, joten ei ole asunnon haltija ainoa, jonka pinnasta elämisen sietämätön keveys ja kokemukset paistavat kuin uunista otettu pannukakku.

Henkiseksi tueksi otettiin kaksi mielenkiintoista lukukokemusta; Pentti Ikosen ja Eero Rechardtin Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia ja Eben Alexanderin Totuus taivaasta.

Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia.jpg