Mansikanpoimintaviikko

Luettiin lehdestä, että tällä viikolla on mansikanpoiminnan sesonkiviikko ja pellolle  pitäisi mennä, vaikka sataa kuin saavista. Jos sade jatkuu tällaisena, mansikat eivät kuulemma kärsi, poimijat kyllä.

Remontti on hiljaisessa vaiheessa. Siivottiin kellarin konehuone imurilla siihen kuntoon, että sinne voi mennä ja imuri siihen kuntoon, että sen voi viedä suoraan kaatikselle tämän remontin jälkeen. On nimittäin sellainen volyymi sen sydäntä raastavassa hätähuutoäänessä, että tietää imuroineensa jotain, joka tukkii imurin herkät keuhkot. Ainoa tapa saada uusi imuri on siis se, että imuroi koneeseen jotain sinne täysin epäsopivaa kuten sementtimurskaa ja -kokkareita.

Nyt vain odottelemaan päivän mittaan energialaitoksen miestä, joka tuo kellariin sen ainoan ikävän asian tässä remontissa, nimittäin mittarin, joka laskee lämpimän veden kulutuksen. Sen jälkeen on vielä odotettavissa sisällä olevien putkien eristäminen ja kotelointi, ulkoputkien eristäminen, kivijalan eristäminen, kuopan peittäminen, pensaiden takaisin istuttaminen, lopputarkastus ja mitä vielä. Onneksi nuo kaikki edellä mainitut tekee taas joku muu, mutta sen jälkeen alkaa oma suorittaminen: kuopan maisemoiminen ja nurmikon kylvö talon takana, kellarin siivous taas kuinka monenteen kertaan näinä vuosina ja tavaroiden uudelleen inventoiminen ja mietintä, mikä enää minnekin takaisin sopii vai joko jostakin voisi luopua.

- Huoleton hevoseton poika, sanoi entinenkin mies ja oli toden totta oikeassa. Tähän taolaiseen tyyneyteen sopii lukea Pertti Niemisen Joutilaan vaelluksesta - Lukuja Chuangtsen kirjasta: "Suofasaanin on otettava kymmenen askelta jokaista suupalaa kohti, ja sata, jotta se saisi juotavaa, mutta kuitenkaan se ei halua joutua häkkiin. Häkissä se saisi kuninkaitten ruokaa, mutta se ei pitäisi siitä."

Joutilaan vaelluksesta.jpg