Lituskasta tiiliskiveen käyköön kirjallinen tiemme

Kaiken raavaan ruohonleikkuun lomassa tartuttiin lituskakirjallisuuteen; Thomas Bernhardin Kyllä-teokseen. Kyllä on kyllä lukemista siinä, kuten hänen aiemmissaankin lituskateoksissa. Mutta on muistettava, että lituskaisessa vedessä ne kalatkin kutee. Olemassaolon ahdistus jos ei siitä lisäänny, niin täytyy sanoa, että on siinä lukija rautaista tekoa.

Anni Kytömäen esikosteos Kultarinta taas edustaa tiiliskiviosastoa. Takakannen teksti lupaa tarinaa ”ihmisistä, jotka tahtoivat tehdä toisin”. Kun tarttuu tällaiseen kirjalliseen tiiliskiveen, voi hykerrellä jo etukäteen mielessään sitä, miten pitkään voi viipyä ja pysähdellä näissä kirjoittajan maisemissa eikä kukaan tule pitkään aikaan ajamaan pois. Voi vaikka unohtua hetkeksi kannon nokkaan ja ahmia luonnosta voimaa. Eikä maksa mitään.

Kyllä.jpg