Hengenviljelystä pirttiviljelyn kautta vihannestenviljelyyn

Saatiinpa tuollainen hieno otsake ja aasinsilta aikaiseksi, niin että päästää puhumaan sekä kirjoista että puutarharakentamisesta, kun tämä nyt kerran on sekä kirjallisuus-, rakennus- että kulttuuriblogi. Aloitetaan rakentamisesta.

Rakennettiin siis metri kertaa metri vihanneslaatikko entisen metri kertaa metrin lisäksi, kun nyt muuta rakentamista ei tällä kertaa keksitty. Laatikosta tuli hyvä, ellei paras. Käytettiin siihen raakalautaa, itse asiassa kakkosnelosta, jota löytyi kellarin periltä.

Naulat löytyivät Tammiston Bauhausista ja leka, entisen museoaikaisen ja virttyneen tilalle, löytyi Tammiston Byggmaxista. Mahtavaa, että on rautakauppoja, joissa on sellaista tarjontaa! Sitä paitsi multaakin niistä löytyy, jos ei ole entistä kompostoituna. Fiskarsin vasaraa ei löytynyt mistään, vaikka päätettiin suosia kotimaista. Eikö Fiskars tee vasaroita enää vai myydäänkö niitä tiskin alta? Fiskarsin muita kaluja kyllä löydettiin; nyt on haraa, kuokkaa, lehtiharavan lapaa ja vartta, lapiota, ruohosaksia, ja ne kaikki löytyivät, mistäpä muualta kuin Iittala Outletistä Tammistosta. Tammisto onkin varsinainen puutarhurin Mekka, kaikkea löytyy ja joka lähtöön.

Pirttiviljelystä taisi laulaa Irwin laulussaan Ryysyranta, joka tarina pohjautuu tietenkin Ilmari Kiannon teokseen Ryysyrannan Jooseppi  vuodelta 1924. Se on klassikko, joka jokaisen itseään kunnioittavan suomalaisen tulee lukea etuperin ja takaperin ja siitä ihastua ja tajuta tämän katajaisen kansan mentaliteetti ja melankolia. Ilmari Kiannon syntymäpäivää juhlittiin tänä vuonna, täyteen tuli 140 vuotta.

Pirttiviljelystä on kirjoittanut toisin tulkiten myös Kalle Väänänen Savolaesta sanarrieskoo -kirjassaan, jossa hän kertoo Ruuskasen Taavetista, jonka torpan pöydällä ”kärpäset ryppöö ja liäree” ja jolle on siunaantunut jo tusinan verran lapsia: ”Ja on kaekki nyt tekkoo ommoo. Muu kaekki paetsi akkoo ja vanahinta poekoo, joka ovensuupenkillä loekoo. Se olj Kaesalla jo sen tullessa talloo, mut muutei sillä lie ollunnai”.

Hengenviljelyyn sen sijaan puututaan niiltä osin, kun luettiin Like Kustannuksen julkaisema, näyttelijänä toistaiseksi paremmin tunnetun Pekka Huotarin esikoisteos Pöljänpojan vakuutus. Joku siitäkin oli jo saanut herneen nenään, kun Huotari leikkii huvikseen alkusoinnuilla ”pötkötin pitkään pedilläni enkä saanut sikiunta saapumaan” -tyyppisesti. Hauskaa, roisia ja omintakeista tekstiä kirjoittaa tämä hengenviljelijä.

Ryysyrannan Jooseppi.jpg