Dreamteamia ennakkoon...

Teatterikauden avaukseksi käytiin ennakkoon katsomassa Kansallisteatterissa Minna Nurmelinin käsikirjoittama ja ohjaama komedia Dreamteam. Se kertoo neljästä naisesta, jotka suunnittelevat perustavansa valmennusyrityksen, jonka avulla ihmiset voivat päästä lähemmäs unelmiensa ja toiveidensa toteutumista. Mukana ovat visionääri, ravintovalmentaja, sisustaja ja tavaranhallinnan edustaja sekä ulkonäkö- ja treenivalmentaja. Näytelmä kuuluu osastoon "hymyä kyynelten läpi", jossa pohjavire on vakava tai toivottavasti ainakin tarkoitettu sellaiseksi, kun ihmiset oikeassa elämässä ihan tosissaan hakevat suuntaa, apua tai tarkoitusta omalle elämälleen erilaisista valmennuksista. Tuottaako suunniteltu työryhmä unelmavalmennusta vai ei, jää avoimeksi.

"Tiainen tikun nenässä / ruotsiksi ruikuttaa. Mikä se on?" kysytään Suomen kansan arvoituskirjassa. Vastaus: "Päre palaa." Timpuripuolella piipahdettiin Tammiston Byggmaxissa kyselemässä päreiden perään. Ei arvannut ystävällinen myyjä, mitä haettiin, vaikka kerrottiin hänelle heti ja selvällä suomen kielellä, että "älä polta päreitäsi, myy ne". Valaistiin hänelle, mitä päreellä on ennen tehty, siis valaistiin,  ja johan hänelle valkeni, mistä materiaalista on kyse.

Mihin päreitä sitten tarvitaan? Niitä tarvitaan kangaspuissa loimen kiristämiseksi loimitukin ympärille, tietenkin. Päreitä ei saatu eikä poltettu, mutta saatiin vastaavaa kapeata puurimaa, joka saa nyt täyttää entisaikojen päreen virkaa. Pärekattotalkoisiinkin voitaisiin osallistua, jos niitä vielä jossain järjestettäisiin, pärevasutehtailua voisi harjoittaa... voi voi, kyllä siinä olisi oivallinen ja nykyajassa kiinni oleva materiaali!