Jevtusenkoa Tarttin lomaan...

Korjaus- ja remontointiosastolla oltiin vaihteeksi korjaamassa kesäkalusteita jo parempaan talteen, kellariin. Hienoa tuo suomen kielen monimerkityksisyys; korjata vika, korjata talteen, korjata satoa, korjata vahinko, korjata asentoa, korjata astiat pöydältä... Nostalgiselta ja jotenkin kaihoisalta se aina tuntuu, kesän valuminen pois käsistä, siitäkin huolimatta, että syksy tuo mukanaan uusia törinöitä ja energiaa.

Viikon kaatosateita kuunnellessa urakoitiin, kahlattiin, ryömittiin ja suoritettiin vapaa-ajalla Tarttin teosta Tikli jo sivulle 500, kun käteen osui ohimennen runoilija Jevgeni Jevtusenkon kokoelma Olen vaiti ja huudan vuodelta 1963 ja sieltä seuraava runoklassikko:

"Minä pidän siitä / että minä jostakin pidän / ja sille että minä pidän / minä en voi mitään. / Kun minä jollakin näen hyvät kasvot / minun tekee mieleni sanoa hänelle: / kiitos teille siitä / että olette hyvä. / Minä pidän siitä / ja minkä sille voi! / kun minä jostakin en pidä ollenkaan. / Kun minä näen halpamaiset kasvot / jotka ovat täynnä salaista vihaa / ihmisvihaa / minun mieleni tekee sanoa hänelle hiljaa: / kiitos teille siitä / että te ette ole hyvä! / te ihmishuuhkaimet joilla on puoliöiset sielut / te olette hyvän parhaat auttajat / kun te kohtelette hyvää huonosti / te autatte sitä! / Tätä te ette ymmärrä. / Hyvän pysyvyys on teille arvoitus. / Mutta te juuri sen olette karaisseet! / Ja millään ette selviä hyvästä / ja siksi / minä pidän teistä vieläkin enemmän!"

Toinen mieleen jäänyt Jevtusenkon kokoelman runo kertoo runouden merkityksestä:

"Me paljon / keksimme voimia itsestämme / paljon / löysimme itsestämme tunteita / ja meille / on rakkaus tarpeellinen / kuin taivas siiville / kuin työ / käsille, kuin tuuli / purjeille. / Emme saa antaa sen liukua ohitsemme / sitä tarvitaan enemmän / vuosi vuodelta / ja niin kuin rakkaus on meille  välttämätöntä / niin välttämättömiä / myös runot rakkaudesta!"