Kärpästen herra ja muita menninkäisiä

Kevennettiin Tarttin lukemisen ohella päätä ja kiiruhdettiin Amos Anderssonin taidemuseoon katsastamaan juuri avattua Tommi Toijan näyttelyä Mutatis Mutandis. Siellä ne omituisennäköiset pikku-ukot , kuten Kärpästen herra, pällistelivät maailmaa kuka mistäkin vinkkelistä; lattialta, pylväiden päistä ja seiniltä. Kauppatorin kulmaltakin yksi heistä löytyi isommassa koossa.

Pyrittiin myös Hotel Mantan sisuksiin Kauppatorilla vilkaisemaan, miltä näyttäisi Manta sisätiloihin siirrettynä. Japanilaisen taiteilijan Tatzu Nishin ideoima Hotel Manta of Helsinki  avaa katsomaan patsasta uudesta näkövinkkelistä, niin toivotaan. Mukavaa olisi kuitenkin ollut, että tähän kokemukseen ei olisi lisätty pääsymaksua, sitä kolmea euroa. Jos peitetään kesällä ja taiteen nimissä näin merkittävä maamerkki keskeltä Helsinkiä, niin Ville Vallgrenkin sanoisi, että ilmaista sen katselun pitää olla. Seisoohan se siellä muulloinkin ilman eri maksua. Kuka keksi tuon älyttömän pääsymaksun? Vai oliko ideana taiteen kritiikki ja se, että ihmiset eivät osaisi arvostaa taidetta muuten kuin maksamalla siitä? Siitäkin väiteltiin lähipiirissä.

Toijan muotoilemasta Kärpästen herra -patsaasta muistutetaan mieliin William Goldingin romaani Kärpästen herra vuodelta 1954.  Siinähän joukko poikia saarelle jouduttuaan menettää hiljalleen  sivistyksen pintasilauksen ja muuttuu toisiaan tuhoaviksi pikku hirviöiksi. Ajatuksia herättävää  luettavaa myös tämän päivän maailmassa, kun ihmisiä pyritään hallitsemaan aseina väkivalta ja pelon lietsominen. Ei ole Goldingin sanoma vanhentunut.

Kärpästen herra.jpg