Uusix jakkaraa entistä ehommax

Siirrytäänpä taas vaihteex sisätilojen timpurointiin. Löydettiin keittiöstä vanhat, ajan hampaan jo raaskioiksi kuluttamat keittiötuolit ja päätettiin korjauttaa ne. Ei päätetty korjata niitä itse ihan siitä syystä, että ammattilaiset tekevät yleensä työn huomattavan paljon paremmin ja virheisiin sortumatta.

Kelpo ammattilaisia löytyikin Kierrätyskeskuksen Uusix-verstaalta, jossa jakkarat sekä puhdistettiin, poistettiin vanhat maalit ja lakattiin sen jälkeen mattalakalla, niin että koivupuinen pinta loistaa nyt kuin suoraan metsän varjoista. Sen jälkeen istuimet siirtyivät Uusix-verstaan verhoiluosastolle, jonne oli jo viety Eurokankaasta hankittu kohtuullisen laadukas verhoilukangas. Verhoilukin on ammattilaisen hommia ja siltä näytti tuloskin. Suosittelen lämpimästi kyseistä verstasta, ellei ole kovin kiireinen aikataulu. Pitää varautua useamman kuukauden toimitusaikoihin, mutta minnekäpä kenelläkään on kiire valmiissa maailmassa.

Tuoleista tulee mieleen se leikki, jossa on aina yksi tuoli vähemmän kuin leikkijöitä ja kilpaillaan siitä, kuka onnistuu pääsemään laulun tai lorun loputtua jakkaralle. Aikuisenakin tuota leikkiä on leikitty ja edelleen ahdistava on se tilanne, että jää ilman penkkiä. Monta kertaa on nähty, miten aikuinen leikkijä mieluummin vaikka istuu toisen syliin kuin jää seisomaan, ulkopuoliseksi. Niin ollaan ryhmäsieluja, enimmäkseen.

Sanojen etymologiaa tarkasteltaessa sopinee miettiä tuolien erilaisia nimityksiä: jakkara, palli, rahi, penkki, istuin, nojatuoli, lepotuoli, keinutuoli, korituoli, divaani, sohva, työtuoli, syöttö- ja juottotuoli, satulatuoli, takapenkki, etupenkki, välipenkki, ja mitä niitä nyt onkaan oppituolia unohtamatta. Kattotuolikin meinasi unohtua, mutta sillä on tietysti vaikeahko istua.

Monella tuolilla on istuttu, mutta juuri tällä viikolla oli lehdessä kirjoitus, jossa kerrottiin, että istuminen vie hengen, seisominen ei niinkään. Tuolilla ei siis saa enää istua, sitä pitää vain kaukaa ihaillen katsella ja haikailla, miten mukavaa olisi istahtaa siihen ja antaa takapuolen painua penkkiin. Ei, pois se meistä koko toive ja sen sijaan hankitaan kuntolauta ja sen päällä keikutellen työskennellään seisovassa tilassa, toivottavasti ei seisovassa vedessä. Kokoukset ja muut turhat istumatilaisuudetkin saavat uutta ryhtiä, kun porukat istua rönöttämisen sijaan keikuttelevat  kuntolautojensa päällä ja yrittävät samalla surfailla jokainen omassa virtuaaliavaruudessaan muka kuunnellen kiinnostuneesti pomon joutavia lässytyksiä. Mikä vireystilan nousu valtaa hetkessä koko työyhteisön!