Pesua ja huuhtelua

Lopulta ja kaikkein lopuimmaksi lopuksi häämöttää ties monennenko kymmenen ikkunan (niitä piti olla pari tai enintään kymmenen!) jälkeen päivä, kun ikkunaprojekti alkaa olla, ei suinkaan päätöksessään, pois se meistä! mutta voiton puolella kuitenkin. -Työ melkein tehty on, ma pääsin voittajaksi! sanoisi … ja niin sanoo ikkunan korjaajakin ja hymyilee Karvisen irtonaista hymyä, ironista ja epäilevää.

Kun sitten vihdoin on saatettu remontti päätökseen, pesty ja puunattu maalinroiskeista tinnerillä se melkein viimeinen ikkuna (ja tinnerihuuruissa jo hoiperrellaan kotosen tanhuvilla), nähdään  sen odotetun maalarin kaartavan mökin pihaan. Ja maalari aloittaa voimallisen pesun, työntää ihmeellisen voimakasta puhdistustököttiä talon seiniin, harjaa vimmatusti varsiharjalla kuten muinaiset mummot mattolaiturilla ja sitten alkaa pesuaineen pois ruiskiminen vesisuihkulla. Pian huomataan juuri kunnostettujen, puunattujen ja puhtauttaan kiiltävien ikkunoiden olevan paksussa, sanotaanko missä. Huomataan myös, että autotallin ja kellarin lattia lainehtii vedestä, jota suihkuaa kraanan vierestä valtoimenaan. Niin että sinne ja nopeasti tukkimaan vuotoa ja kuivaamaan lattioita, ennen kuin kyseisiin paikkoihin unohtuneet miljoonat ja taas miljoonat tuiki tarpeelliset tavarat ehtivät kastua. Sehän ei ole maalarin vika, jos vesijohdot vuotavat.

Maalarille ei tietenkään sanota pihaustakaan. Muuten Hän lähtee ja jäljelle jää perävalotakuu ja puoliksi pesty vaan ei maalattu tölli. Ei sanota sanaakaan siitäkään, että ehdotettiin hänelle vissiin aikaisemmin, että ikkunat voisi peittää ennen pesua likaantumisen estämiseksi. Ei, ollaan vain hiljaa… (katseet vaihdetaan?) kuin huopatossutehtaalainen ja sekin kusi sukassa.

- Kärsi, kestä, kirkkaamman kruunun saat, sanoi isäkin aikoinaan. Siihen on uskominen, joten jatketaan kilvoittelua ja hinkataan niitä kruunun sakaroita edelleen.