Mennyttä kalua kuin Kankaan Ellan silmä

Juuri, kun kuvitelmissa on, että viimeinenkin ikkuna, joka saatiin itse irti saranoilta, on puhdistettu, irrotettu, kitattu, puunattu, pohja- ja pintamaalattu ja pesty, muistetaankin, että autotallissa on vielä kaksi virttynyttä ja sinne sen vuoksi poistettua ikkunaa jemmassa. No, ei tässä nyt napilla pelata, nekin voidaan kunnostaa tässä maalaria odotellessa! Toinen ikkunoista on vielä ihan kohtuullisesti kasassa oleva, joten siitä voi tehdä vielä ikkunan, mutta toisesta pokasta voi jo sanoa, että ”on mennyttä kalua kuin Kankaan Ellan silmä” (evijärveläinen sanonta). Mutta koskaan ei saa sanoa ei koskaan (sitä tarvita), joten sekin rämä korjataan hätäpäivän varalle niillä taidoilla, joita osataan. Ja tyytyväisyys ja ilo paistaa lopulta tekijän kasvoilta niin kuin Nummisuutarin Eskolla: – Taitaisimpa loiskata tuon kuusen kärkeen tai tuon pilven köyrylle istumaan ja sieltä taasen ales kuin ukon vasama aina maan tunkkaseen ytimeen. Elämä on iloleikki!

Nummisuutarit.jpg