Häpeekkös vähän!

Luettiin Elina Reenkolan mielenkiintoista kirjaa Nainen ja häpeä, jossa hän puhuu erityisesti naisille ominaisista häpeäntunteista ja niiden syntyhistoriasta. Hän toteaa, että häpeä voidaan erotella kahdenlaiseen, tuhoavaan, pahanlaatuiseen häpeään ja rakentavaan, suojelevaan häpeään. Rakentava häpeä estää ihmistä itsekkyydestä ja ahneudesta. Tuhoavaa häpeää pitäisi päästä käsittelemään ja lievittämään sitä, koska se aiheuttaa ihmiselle tuskaa ja kärsimystä.

Reenkola toteaa esipuheessaan, että tuhoava häpeä on yhteiskunnassa hiljalleen hellittämässä. Reenkola sanoo myös, että "häpeään herääminen on edellytys inhimilliselle toiminnalle" verraten sitä Oidipus-myytin käännekohtaan. Erityisen mielenkiintoisia ovat teoksessa esiintyvät häpeää käsittelevien erilaisten teosten, mm. satujen ja elokuvien, analyysit ja se, miten monin erilaisin tavoin ihminen pyrkii elämänsä aikana käsittelemään tuhoavia häpeäntunteita ja selviämään niiden kanssa tai niistä vähitellen vapautuen.