Itsenäisyyttä

Kun Herra ynnä Pyhä Pietari / ne merta, maata muinoin matkasi, / niin kerrotaan, he kesäillan tullen / myös saivat Suomenmaalle siunatullen. // He alle istahtivan koivupuun, / mi kasvoi kaltahalla salmensuun, / ja tavan mukaan pikku toraan jälleen / he joutuivat. Sen Pietar´alkoi tälleen: // "Oi, Herra, mille maalle jouduttiin! / Mi kansa, köykkyselkä, köyhä niin! / Maa karu, kallioinen, pellot pienet, / ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!"// Mutt´Herra hiljakseen vain hymyili: / "Voi olla, maa on karu, kylmäki, / ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin, / mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin."// Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen, / ja katso! Kumma hohde peitti veen, / suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes, / ja vainioilta roudan valta raukes. // Pois Herra kulki kanssa Pietarin. / Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin / sa istut koivun alla, on kuin täällä / viel´liikkuis Herran hymy vetten päällä. /                

Eino Leino: Legenda

itsenäisyyspäivä.jpg