Illan tullen hämärtyypi...

Illan tullen hämärtyypi piha, metsä, maa. Lapset istuu ikkunalle, aik' on pitkä oottajalle,
puhe tähtiin saa.

Joko syttyy enkel'lasten pian joulupuut? Tuoko joulupukki heille, autot, nuket, kuten meille,
tortut ynnä muut?

Soiko silloin kulkuskellot, halki metsätien kirkkohon kun enkel'lapset, reessä istuin kultahapset,
isä, äiti vie?

Lapset muistaa, äiti kertoi, taivaan kirkko on täynnä kultaa kirkkahinta, täynnä ääntä ihaninta,
suuri, loputon.

Lapset miettii; Jumala tok' kaikkein suurin lie. Lapset miettii, päät jo painuu, pian silmät
hiljaa vaipuu, unten alkaa tie.

Tähdet syttyy taivahalle joulukuisen yön. Katse käykö enkel'lasten alas puoleen ihmislasten,
keskeen vaivan työn?

Miettineekö valkohenki, enkel' Jumalan; lapsi mainen pian saavut, ikuisehen jouluun joudut,
tupaan taivahan.

                                                                          sävellys: Wilho Siukonen, sanat: Impi Siukonen