Syksy

Kaksi vanhaa, vanhaa varista. Nuokkuu hiljaa pellon laidalla. / Ruskea on rinta kaisliston.  Taivas harmaa. Sataa. Syksy on. / "Kurkikin jo lähti", veljelleen toinen virkkaa niinkuin itsekseen. / Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin "niin maar; lähti", sanoo takaisin. / Sitten vanhukset taas vaikenee. Järven pintaan sade soittelee. / Sukii siivenselkää toisen pää. Toinen joskus silmää siristää. / Höyhenihin niskat kyyristyy. Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy / yli pellon mustan kynnöksen. Tuntuu riihen tuoksu etäinen. / Kaksi märkää, vanhaa varista nuokkuu aatoksissaan aidalla. / "Täytyy tästä...", toinen havahtuu, lentoon verkkaisesti valmistuu. / "Käyhän taaskin tarinoimassa. Oli oikein hauska tavata."/

Lauri Pohjanpää: Metsän satuja; Syksy