"Näin unta kesästä kerran..."

runoili Eino Leino aikoinaan ja päätti runonsa lakonisiin säkeisiin: "En ma kerran sen perästä / ole nähnyt kesästä unta."

Luettiin pari uniin liittyvää teosta: Robert Waggonerin ja Anna Riihimäen Onko tämä unta? Opas selkouniin ja itsetuntemukseen ja Lars Ehnbergin Unia, satuja ja myyttejä, Johdatus C. G. Jungin analyyttisen psykologiaan.

Onko tämä unta? -teoksessa opastetaan lukijoita mahdollisuuteen sekä nähdä selkounia että tutkia niitä ja niiden avulla selkeyttää omaa tilannetta ja parantaa siten valveillaolon elämää. Kirjoittajien mukaan "Selkounennäkö tarkoittaa sitä, että unennäkijä tietää unen aikana näkevänsä unta. Määritelmässä kiteytyy selkounitilan ydin: unennäkijä on tietoinen unessa ollessaan."

Lars Ehnbergin kirjassa kiinnostavaa on erityisesti varjo-arkkityypin esiin tuleminen, kirjoittajan mukaan toisen elämänpuoliskon alussa, jolloin joutuu kohtaamaan niitä asioita, joita ei aiemmin ole halunnut kohdata. Näitä ovat huonouden, pahuuden ja kielletyn olemassaolo itsessä. Kirjoittaja kertoo satujen juonia mukaillen, miten "varjo esiintyy sadussa ensimmäisenä tienä sisimpäämme, ensimmäisenä tehtävänä, joka  pitää ratkaista ja jonka takana on koko muutosprosessin loppuosa." Eli kun sadun kolmesta veljeksestä kaksi on kulkenut ylpeänä jonkin halveksitun olennon ohi, niin kolmas, usein nuorin ja viattomin, on antanut tälle osan leivästään ja saanut siitä teosta mahdollisuuden jatkaa aarteen etsimistä eli todellista minuutta. Kirjoittajan mukaan "Psyykkisessä työprosessissa varjon kanssa tiedostamattomasti lukitut energiat voidaan vapauttaa ja integroida tietoisen minän käyttöön. Sadun kielellä Ali Baba löytää ryöväreitten aarrekätkön, tai aarteen voi saada käyttöönsä, jos osaa käsitellä sitä vartioivaa pelottavaa lohikäärmettä." Kerrassaan jännittävää.

Nyt pitänee kirjoittaa varjoruno sen vuoksi, että molempien mielenkiintoisten kirjojen lukukokemus oli melko vaativa ja kevennys sen jälkeen on tarpeellinen:

On varjo sateen, varjo jääkärin,/ mi ilmaan hyppää, kohta tarvii lääkärin, / kun säikkyy varjoansa risaa, / ja kohta kaikki tällä kohden kisaa / siitä, miten varjo kestää voisi/ ja elävänä jääkärinkin maahan toisi. / On varjo päivän, varjo synkän yön, / kun taivas ylleen heittää tähtivyön / ja kuuhut kulkee varjot heittäen / ja pienet virheet piiloon peittäen.

Ja lopuksi vielä vanhan kansan arvoitus: - Mitä yksinäinen hevonen kuutamolla tekee? Vastaus: - Varjon.

 
Unet.jpg