Vihdoinkin; remonttia!

Kyllä sitä on jo odotettukin, mutta päästiinpäs vihdoin rantautumaan kirjallisuuden lomassa peruskorjauspuolelle oikein konkreettisesti, kun vessan lavuaarin putki sanoi irti vuosia kestäneen yhteistyön. Mitäpä sille sitten tehtäisiin? No, ei ole hätä sen näköinen, etteikö siitä selvittäisi. Poistoputki ja hajulukko vain irti ja ostamaan uusia osia ja eristerenkaita, mistäpäs muualta kuin rautakaupasta. Työ tekijäänsä neuvoo, sanoi vanha kansakin, ja sitä on uskominen. Ei näin pieneen peruskorjaukseen putkimiestä tarvita, sen kun vain on kaksi osaavaa kättä ja blackanddecker. Ai niin, vaatii se sentäs parit pihdit eli tongit, noin niin kuin varmistukseksi.

Tärkein asia on se, että muistaa, että lavuaarin alla ei ole remonttia tehtäessä poistoputkea, vaan vesi levähtää lavuaarin alta lattialle, ellei alla ole pesuvatia tai muuta vettä keräävää ihmelaitetta, kuten muovipussia. Vesivahingoilta pitää muistaa välttyä näinkin yksinkertaisessa korjauspuuhassa, koska muutoin voi kasvaa pienestä kärpäsestä iso härkänen, niin kuin vanha kansa sanoisi. Hometta ei kukaan mökkeröiseensä pilvin pimeinkään tahdo, vaikka se Auran juustossa onkin herkkua.

Saatiin vielä apuvoimiakin remonttiin ja ennen kaikkea apuvoima toi tukevaa teippiä, jolla vuotokohta saatiin ensi hätiin tukituksi. Kun rautakaupasta ei löytynytkään sopivaa putkea, mentiin vanhaan kunnon Tarjoustaloon, josta löytyi Opalin täydellinen ja sopiva putki- ja hajulukkopaketti remeleineen kaikkineen. Kyllä nyt Lyyti kirjoittaa, kun sai kynän ja paperia!