Sapienzamaista elämäniloa

Tartuttiin taas kirjallisen muodon tiiliskiveen, kun peruskorjaus- ja remonttiosastolla on niin hiljaista. Otettiin härkää sarvista, kuten vanha kansa arkaaisesti toteaisi, ja avattiin Goliarda Sapienzan (1924 - 1996) romaani Elämän ilo ihan näin marraskuisen matalapaineen innoittamana. Paksussa kirjassa, 716 sivua, on se hyvä puoli, että lukemista riittää ihan aamutunneille saakka, jos oikein innostuu tavaamaan. Elämän iloa kyllä tarvitaankin tässä syksyn synkimmässä kohdassa, kun jouluvaloihin on vielä kotvasen matkaa.

Goliarda Sapienza on myös Luchino Viscontin (1906 - 1976) elokuvista tuttu näyttelijä. Sisäkannen tekstin mukaan kirjailija syntyi Sisiliassa sosialistiperheeseen ja aloitti teatteriopinnot Roomassa 16-vuotiaana. Siihen asti hän kasvoi vapaasti käymättä edes koulua, koska vanhemmat eivät halunneet alistaa häntä fasismin vaikutteille. Sapienza kirjoitti kirjaansa kymmenen vuoden ajan eikä nähnyt sitä itse koskaan julkaistuna. Kirja julkaistiin vasta 20 vuotta valmistumisensa jälkeen, 1900-luvun lopussa. Suomennos on Laura Lahdensuun.

Jälkisanoissaan suomentaja kysyy: "Mitä elämän ilo, ilon taito (johon romaanin alkuperäinen nimi, L'arte della gioia, viittaa) sitten saattaisi olla? Ainakin yksi Sapienzan vastauksista tuntuisi olevan, ettei toisten ihmisten perinteiden ja todellisten tai luuloteltujen odotusten mukaan eläminen tuo kenenkään elämään todellista kiintymystä ja ystävyyttä vaan tällaisten ajatusten ja ennakkoluulojen liiallinen huomioon ottaminen ja roolimalleihin ahtautuminen kasaavat ihmisen kannettavaksi lannistavan taakan, jonka karistamalla voi vapautua niin orjallisuudesta kuin vallanhimostakin ja löytää elämään syvää iloa ja merkitystä."

Elämän ilo.JPG