Peru(nan)skorjausremonttia

Perunanskorjausremontin tekemisessä auttoi lauantaina Mustan Pekan sadonkorjuutori, jossa viljelijät möivät omia tuotteitaan pellolta pöytään -periaatteella. "Sataa niinkuin saavista, perunat voi ottaa laarista" -hengessä oltiin perunannostotalkoissa isolla porukalla. Sangollisen herkullista Sikliä, muhevaa van Gochia (mitähän Vincent perunoistaan tuumaisi!), tummapunaista Rosamundaa, isoja sipuleita, valtaisia lanttuja, porkkanoita, punajuuria ja mitä vielä oli jaossa erityisen edullisesti, jos vain kantaa jaksoi. Ilmassa oli suuren juuresjuhlan tuntua, ja nuorempaa väkeä muistutettiin ikiaikoja sitten olleista perunannostolomista, jolloin kaikki kynnelle kykenevät käskettiin mutaiselle pellolle pärekoppien kanssa väistelemään maasta perunoita ilmoille viskovaa nostokonetta, joka ei armoa tuntenut; potaatit sinkoilivat kuin kivet noukkijoita kohti.

Sen kunniaksi tässä perunoiden hengessä uudelleen sanoitettu Satumaa: "Aavan niityn tuolla puolen jossakin on maa, / missä pellon pientareella potut odottaa. / Lennä koppa sinne lailla valkoposkihanhen liitävän. / Kerro, että aatoksissain poimisin vieläkin enemmän. / Oi, jospa kerran sinne pottupellolle päästä vois, / niin sieltä heti lähtisi en arkajalkojen lailla pois, / vaan sinne saappaistani kiinni jäisin jorpakkoon / ja sieltä minut porukalla ylös pelastettakoon."