Järjestäjästä Riivaajaan

Mies etsii oikeanlaista lausetta, etsii, etsii, soisi löytävänsä. Lukee lukemasta päästyään, myös Carverinsa tarkkaan, elää siinä sivussa rosoistakin rosoisempaa elämää ja musiikkia, tekee työtä jos toistakin, matkustaa, hakee itseään. Ja lopulta; löytää lauseen. Toisenkin. Ja kolmannen. 

"Aloitin ja lopetin taas, nostin tiiliskiveä toisen päälle, satoi tai paistoi, mielellä oli kiintopiste, kun kaikki ympärillä huojui: nuorallakävelijä. Huomaamattani eheydyin. Totuus työntyi ulos perätilassa. Lapsi ei ollut kaunis mutta epäilemättä oma. Napanuoran kun katkaisi, se parkaisi ja kovaa."

Kyseessä on Sami Majalan tänä syksynä Gummeruksen julkaisema esikoisromaani Riivaaja, joka on melko hengästyttävä lukukokemus, kuvaus päähenkilön sekoiluista elämän aallokoissa ja lopulta jonkinlaisesta katharsiksesta, josta päästään eteenpäin.

Toinen ammatillisiin -ja, -jä -päätteisiin suuntautunut tämän syksyn teos on Antti Holman Järjestäjä. Se kertoo perunaleivoksista ja Tarmosta, kirjastovirkailijasta, joka jättää työnsä, ryhtyy teatterin järjestäjäksi ja opettelee olemaan tosi mies. Teksti on hurjaa, hulvatonta, elävää.

"Ilman pimeyttä ei voi olla valoa. Ilman kärsimystä ei ole onnea. Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta maailmassa on musta ja valkoinen. Kun opit nauttimaan molemmista, olet Sankareiden Sankari."