Alussa olivat suo...

kuokka - ja Jussi. Niin alkaa Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla. Linna varmasti tiesi tarkkaan noiden vähien sanojen syvälle luotaavan merkityksen suomalaisille. Linnan trilogian soisi tulevan luettavaksi perusopetuksen äidinkielen- tai historiantunneille, jotta tiedettäisiin, mistä kansallinen rehellisyys ja oikeudenmukaisuuden vaatimus oikein kumpuaa.

Ollaan taas ihan suolla tai suossa, kun aiheesta juuri väiteltiin eduskunnassa asti, niin ovat meillen suomalaisillen soistuneet lettoset elintärkeitä. Ken on askeltanut kevyesti kuin metsäkauris tai hirvenvasa hyllyvillä soilla muuraimia elikä lakkoja tai syksyn kirpeitä, karpeita karpaloita poimimassa, tietää, miten kiehtovassa maastossa liikutaan. Ollaan upean ja koskemattoman luonnon armoilla ja tajutaan sen merkitys ja sen rinnalla oma pienuus. Toistaiseksi voidaan kokea kaikki tämä jokamiehen oikeudella ja vapaasti soilla rämpien. Nyt yhtäkkiä tarpookin tuore hallitus hyllyvällä pinnalla soiden suojelussa, vaikka kaiken piti olla suojelun osalta jo suo- eli vesiselvää. Voi pyhä lyhytnäköisyys! Senpä vuoksi kirjoitetaankin soiden suojelua puolustava lyyrinen vuodatus:

- Kuule, ihminen, suojele suo, / ja sen muuraimet, karpalot nuo, / että niitäkin jatkossa oisi / ja lastemme lapsetkin voisi / sinne lastensa kanssa vaeltaa / ja kuunnella kurkien kuikunaa. /  Muista, ihminen, suotyypit nuo: / korpi, räme, neva ja lettosuo, / ja ne opeta lapsilleskin. / Kerro se lintujen määrä, / joka soilla pesii. / Niille teko on väärä, / jos pesimäpaikat häviää. / Ne kurjet ja kapustarinnat, / suokukot ja taivaanvuohet, / lirot, viklot ja pikkukuovit, / sirkut, kirviset, västäräkit, / ja mytologian näkit, / ne kaikki elävät suolla, / ja niiden lajit voivat piankin kuolla, / jos ei suojella soita noita./ Siis kannata suojelijoita!/ Jos omistat suon,/ voit suojella sen, / koska luonto on kaikille yhteinen, / sitä yksin ei omista kukaan./ Et arkkuun saa suotasi mukaan. / Suojele soita, niin varjelet noita, / suolintuja, toukkia, sammakoita, / joita / mättäiköt pehmeinä hellii. /