Aleksis Kiven päivänä

"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. - Ja tämä on niiden seitsemän veljeksen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan." Näin aloittaa kirjansa Aleksis Kivi, päivän sankari, ensimmäisessä suomenkielisessä romaanissa Seitsemän veljestä.

"Helsingin Kumpulassa, Allastien ja Intiankadun kulmassa, on punainen puutalo. Silmänkantaman päässä pauhaa Kustaa Vaasan tie, jonka toisella puolella sijaitsee Toukola (mistä löytyvät eksoottiset Sumatrantie, Jaavantie, Kongontie). Tuon sosiaalitoimen syystäkin silmätikkuna olevan omakotitalon lähellä, siinä loivassa rinteessä missä hellepäivinä jonotetaan Kumpulan maauimalaan, kasvaa happamia marja-aronioita, joista peruskoululaisten vanhemmat opettajan johdolla syksyisin valmistavat myyjäisiin omena-aronia-nektaria. Intiankadun molemmin puolin kohoilee kallioita sekä kaupunkimetsän ja pusikon välimuotoa, minne äidit lapsineen palmusunnuntain alla sukeltavat etsimään pajunvitsoja. Kumpulassa on vielä hyvää vanhan ajan kylähenkeä. Puutarhakaupunginosan asukkaat tuntevat toisensa, vaihtuvuus on vähäistä. Myös punaisen talon poikajoukkion laatu on kaikkien tiedossa." Näin aloittaa Riina Katajavuori uuden romaaninsa Wenla Männistö, jossa takakannen tekstin mukaan "Seitsemän veljestä -romaani on pantu tehosekoittimeen ja siirretty nykypäivään".

Uskalias teko sekä kustantajalta että kirjailijalta on tämä Katajavuoren ehkä satiiriksi luokiteltava teos, mutta, kaikella kunnioituksella, tässä osoitteessa luettaisiin sittenkin mieluummin Kiven omaa tekstiä, jota ylittänyttä ei taida löytyä vieläkään, jonka ihmiskuvaus on edelleenkin paikkansa pitävää ja jonka sanajärjestyksellä leikittely on aivan omaa luokkaansa. Aleksis rulettaa edelleen!